Loppiaisena käytiin Nooran kanssa katsomassa Lyytille sulhaskandidaattia Lahdessa. Siellä meitä odotteli tällainen Halti-mies:

Halti teki kyllä kaikinpuolin vaikutuksen. Oikeastaan jo heti, kun mentiin sisään ja Halti veti rallia liukkaalla lattialla, niin ajattelin, että tossa on Lyytin mies :D Halti täyttää toukokuussa 7 vuotta ja toimii pelastuskoirana hälytysryhmässä. Haltilla ei ole aiempia pentueita mutta mahdollisesti yksi olisi tulossa (Lyytin pentueen lisäksi). Silmätarkastus olisi vielä edessä sekä Lyytillä että Haltilla, joten ennen sitä kaikki suunnitelmat ovat alustavia. Joka tapauksessa Lyyti on tarkoitus astuttaa ensi vuoden talvijuoksusta eli joulukuu 2012-tammikuu 2013. Pennut syntyisivät siis n. maaliskuussa 2013. Yhdistelmä koiranetissä: jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx

Lyytillä alkoivat juoksut uutenavuotena, joten ontumisen jälkeinen tauko jatkui saumattomasti. Se on ollut pirteämpi kuin aikaisempina juoksuaikoina, mikä on tosi positiivista :-) Toivottavasti valeraskauskin on helppo. Eilen päästiin fyssarille, joka totesi, että tassukipu oli vain ohimenevää eikä huolestuttavaa. Muuten Lyyti oli jonkin verran jumissa, varsinkin takareisistä. Positiivista oli, että nyt alkoi olla vihdoin selkälihaksia. Painokin on noussut 17 kiloon, joten ilmeisesti Lyyti on saavuttanut 3-vuotismassansa.

Vuoden lopussa tuntui jo siltä, että ois tauon paikka. Ehkä se johtui kovasta työtahdistakin (joulumyynnit). Ei kyllä mennyt kuin 1-2 viikkoa, kun on jo pahat vieroitusoireet :D Keskiviikkona oireet äityivät niin pahaksi, että kävin töiden jälkeen kattomassa ryhmämme treenejä ilman koiraa :D 

Tänään pääsin sitten ihan koiran kanssa hommiin, kun Santerilla oli toksuilut. Se on kyllä huvittava. Tekee tosi hienosti ja pitää kauheeta meteliä. Aloitettiin jollain perusseuraamispyörittelyllä. Sitten jätöt putkeen (vain välipalkalla) m-s-i. Ekalla kerralla meni istumisessa maahan, sen jälkeen erotti nekin kaksi hyvin. Luoksetulon pysäytykset meni tosi hienosti! Olisipa se joskus kokeessakin tehnyt niin hyvin. Seuraavaksi otettiin ruutu suoraan täydestä matkasta ilman mitään kosketusalustoja tai näyttöjä, joskin palkkaneuvotteluja käytiin. Se kannatti - Sunny meni reipasta laukkaa epäröimättä suoraan ruutuun ja aika keskelle! Jee! Tässä välissä taidettiin etsiä tunnaritikkua. Tein vaikeita piiloja, jolloin Sunny joutui ajattelemaan ja keskittymään. Lopuksi tehtiin ohjattua noutoa. Merkille mennessään se kaataa merkin joka kerta... Kerran sai dementiakohtauksen ja unohti, että olin vienyt kapulat. Noutokäskystä se katsoi mua ihmeissään ja harkitsi merkin ottamista suuhun :D Kun Janina sitten kävi näyttämässä sille kapulan, se juoksi sille ihan pokkana, kuin ei ois muuta yrittänytkään :D Muut kerrat oli ok ja vauhti oli hyvä koko ajan.

En jaksa kirjoitella enää vuoden viimeisistä treeneistä. Suoraa luukutustreeniä, josta kyllä olisi saanut puristettua vielä muutamia kymmenyksiä. Viime maanantaina Lyyti aivan yhtäkkiä iltalenkillä alkoi ontua oikeaa etujalkaansa. Mitään haavoja/tikkuja ei löytynyt, oltiin kävelty jo puolisen tuntia eli lihastenkin olisi pitänyt olla lämpimiä jne. Maanantai oli se myrskypäivä eli Arabianranta oli täynnä rannalle lentäneitä keppejä yms. Oisko se täräyttänyt jalan johonkin keppien kanssa juostessaan vai olisiko tikku pistänyt - jää varmaan ikuiseksi arvoitukseksi. Tiistaina otti vain muutamia ontuvia askeleita ja keskiviikkona oli jo ok. Uudenvuodenyönä alkoikin sitten juoksut, joten sopivasti alkaneelle treenitauolle tulikin saumaton jatko ;-)

Nyt on sitten aika puida tämän ja ensi vuoden tavoitteita. Sunnylle viime vuonna oli:

"Sunny on pysynyt suunnilleen samassa kunnossa, ontumisjaksoja taisi olla vuoden aikana 4-5 eikä se joudu syömään kipulääkkeitä koko aikaa. Toivottavasti ei ensi vuonnakaan enempää!  Josko siis saataisiin kaikki voittajan liikkeet tosi varmoiksi."

Sunny täytti 10 vuotta ja synttäreiden aikoihin alkoi kunto huonota. Tällä hetkellä on jatkuvalla kipulääkityksellä (½ tbl/pv) ja sillä pärjää kohtuullisesti. Tokossa ei siis tietenkään enää kisattu. Kesä pidettiin treeneistäkin taukoa mutta nyt ollaan taas käyty harvakseltaan, ja kyllä näkyy, kuinka koira nauttii. Tavislenkeillä se on kyllä joskus aika haluton :-/ Uusimmat temput on pienen jumppapallon pyörittäminen ja tohvelien hakeminen.

Siis vuodelle 2012 Santerin tavoitteet:

• -pärjätä tuolla lääkityksellä ja lenkkeillä innokkaasti
• -treenata mielenvirkistykseksi tokoa ja uusia temppuja

"Lyytillä ei agin kisavalmiudesta enää paljon puutu, joten alkuvuonna voitaisiin kokeilla starttaamista. Tokon suhteen en aseta mitään tavoitteita. Mennään kisoihin, jos ollaan kisavalmiita. Lisätääs vielä, että Lyyti voisi käydä parissa lähinäyttelyssä ensi vuonnakin. Jos vaikka toinen serti tulis"

Lyytin kanssa aloitettiin kisaaminen agissa toukokuussa. Yhteensä startteja tuli 14 ja niistä kaksi oli nolliakin. Toko jäi alkuvuoden jälkeen, kun agilityssa riittää puuhaa... Neljässä näyttelyssä käytiin ja toinen serti tuli syyskuussa. Lisäksi käytiin luonnetestissä.

Ensi vuoden tulostavoitteet Lyytikäiselle (muokattu vähän 6.1.9:

• -agissa nousu kakkosiin keväällä ja syksyllä kakkosista nollia
• -näyttelyistä vika serti
• -paimennusta
• juoksulenkeillä käymistä väh. kerran viikossa ja jos sattuu sopivasti, niin canicross-kisoissakin on hauska käydä
• -silmä- ja polvitarkin uusinta loppuvuodesta ja jos kaikki on kunnossa niin
• astutus 2012-2013 -talvijuoksuista (siis vuoden päästä)

Sitten vielä muutamia teknisiä juttuja, joita pitää ens vuonna parantaa:

• nopeat kontaktit!
• keppien itsenäiset sisäänmenot ja nopea pujottelu aina eikä vain joskus
• takaakierrot korkeilla (se myötälaukka...)
• Lyytille itsevarmuus ja rohkea eteneminen, mulle oikea ohjauskuvio oikeaan paikkaan
• renkaan kulmat
• hypyn korkeus
• puolenvaihdot kaikilla esteillä, myös renkaalla, kontakteilla ja kepeillä

Keskiviikon treeneissä meitä oli vain kolme, joten aikaa oli ennätykselliset 20 minuuttia - tehtiin siis kahdessa pätkässä. Aluksi esteitä 1-5, joissa kakkosella takaakierto-päällejuoksu ja nelosella takaakierto-niisto, kun edessä oli A houkuttimena (ja Jenna siellä lelun kanssa). Tadaa - meni kerrasta oikein :D Kolmosella Lyyti lähti tietysti hakemaan A:ta, mutta voimakkaalla käskytyksellä kääntyi hienosti neloselle. Sitten hinkutettiin juoksu-A:ta muutamia kertoja ja jatkettiin esteillä 6-10. 9 oli rengas, jonka jälkeen oli 90 asteen kulmassa takaa kierrettävä hyppy. Se aiheuttikin päänvaivaa. Sylkkärillä se ois ollut liian tiukka käännös maksikoiralle, joten yritettiin ensin ulkokautta. En taas malttanut tökätä sitä viimeistä vippausta takaakiertoon. Tokalla onnistui. No sitten Jenna keksi, että renkaan jälkeen voisin tehdä persjätön ja sitä sitten väännettiin. Ehdin ihan ok (koira kiersi ulkokaarta), rengaskin meni hyvin mutta liikuin aina liikaa ja kun käännyin ottamaan koiraa persjätön jälkeen, ohjasin sen hypyn yli aina väärinpäin. Tätä piti ottaa tosi monta kertaa, pitää tauko ja vasta tauon jälkeen se onnistui :D Mä en vaan osaa olla paikallani.

Radan lopussa oli kohta, jossa yritin tehdä kahta jaakotusta peräkkäin. Eka meni hyvin mutta tokalla Lyyti kääntyi esteen jälkeen ympäri ja hyppäsi sen takaspäin :D Ja jaakotuksen piti olla se meiän varma kuvio. Todettiin sitten, että jaakotus ekalla on vähän turha ja keskityttiin tokaan. Muutaman toiston jälkeen onnistui. Tätä ei voitu myöskään tehdä niin, että palkka ois ollut Jennalla, koska Lyyti ei sen jälkeen katsonut ohjausta enää. Sama oli tossa rengas-pyörityksessä. Lopuksi otettiin juoksu-A:ta, joka näyttää tällä hetkellä tältä: www.youtube.com/watch Lisäksi tehtiin puomin loppuasentoa.

Sitten tuohon otsikkoon... Eilen satoi koko päivän. Illalla odottelin, josko sade laantuis ja pääsis vihdoin lenkille. No eipä laantunut. Siinä vaiheessa sain loistoidean, että lauantaisinhan hallilla vapaaharjoittelu alkaa jo klo 21. Minäpä ajan treenaamaan lämpimään ja kuivaan halliin ja pääsen vähän vähemmällä lenkityksellä. Kävin vielä varmuuden vuoksi tarkistamassa varauskalenterin netissä. Olin hallilla 20.45, kävin koirien kaa vartin lenkillä ja kun tulin takaisin, oli ovella kaksi ihmistä menossa treenaamaan koirineen - eikä vapaavuorolle vaan varatulle vuorolle! Ja täyden tunnin aikovat treenata. Siinä vaiheessa meinas hermot mennä pahemman kerran ja istuin autoon rauhoittumaan ja miettimään vaihtoehtoja. Kun sinne asti olin jo lähtenyt, päätin lopulta istua autossa puoleen asti ja sitten lähteä uudestaan lämmittelemään koiria ja treenata pelkän Lyytin kanssa. Kaatosateessa kävely haluttomien koirien kanssa ei kyllä jäähdyttänyt mun kiukkua. Kymmeneltä sitten edelliset treenaajat lopetti ja minä menin Lyytin kanssa sisään. Mukaan tuli myös Hanna e-K + kaveri, mutta onneksi mahduttiin samaan halliin treenaamaan.

Voisi kuvitella, että Lyyti olisi paineistunut mun kiroilusta autossa ja huonolla fiiliksellä ei kantsis treenata, mutta kummasti lähti fiilis paranemaan, kun sai ulkovaatteet pois ja pääsi halliin. Aloitettiin puomin alastulon juoksutusta maassa olevalla alastulo-osuudella (kuten motivointikurssilla tehtiin). Ensin lelu oli heti kontaktin jälkeen mutta se ei tuottanut toivottua tulosta. Sitten laitoin sen n. 3 metriä puomin jälkeen ja johan toimi! 

Tästä sitten siirryttiin varsinaiseen päivän aiheeseen eli kolmas yritys etäisyyden arviointia renkaalla. Olin suunnitellut aloittavani takaperinketjutuksella mutta unohdin. Väli renkaalle oli ensin 9 ft, kun unohdin että piti olla kymmenen. Eka toistolla tapahtui jotain outoa, tokalla liikahdin ja Lyyti tuli renkaan sivusta. Joko odotatte katastrofia? Ajattelin, ettei tästä voi mennä enää pahemmin pieleen - eikä mennytkään! Sen jälkeen onnistui joka ainut toisto etäisyyksillä 9-12-15-10 ft ilman mitään epäröintejä! Vihdoin!

Lopuksi tehtiin lisää puomin juoksutusta, joka lähti toimimaan hienosti. Harjoituksen kohteena on siis pelkkä puomin juokseminen, pysähtyä ei tarvitse. Kuitenkin Lyyti taisi koskea kontaktiin joka kerta. Tätä jatketaan kotona, kun saatiin eilen alastulo valmiiksi. Lopuksi tehtiin vielä keinua, ehkä kuutisen toistoa rämisevällä keinulla. Eka oli vähän hidas, mutta kaikki loput yhtä hyviä kuin Sunnylla aikoinaan oli parhaimmillaan.

Kotiin tullessani ei ärsyttänyt enää yhtään, päinvastoin. Sauna tuli kyllä tarpeeseen. Kyllä se vaan niin on että hyvät treenit, parempi mieli :-)

Viime sunnuntaina Lyyti sai taas kokeilla missin elämää ja vieläpä Suomen suurimmassa näytelmässä eli Messarissa :D Mentiin kävellen ja kyllä Lyytiä vähän ihmetytti, että miten meidän riekkukentällä oli niin paljon autoja ja koiria. Ja että sinne taloon voi mennä sisäänkin! Sisällä Lyyti pärjäsi ihan hyvin - liukasta lattiaakin oli vain yksi käytävä, josta selvittiin helposti. Kehän laidalta saatiin seinänvieruspaikka, jossa istuskeltiin ennen omaa kehää. Kehässä Lyyti ei taas meinannut tajuta, että tää oli se laji, jossa pitää vain pönöttää ja tarjosi peruuttamista, välillä maahanmenoakin... Juostessa tuli välillä laukka-askelia eli ainakin Lyytillä oli kivaa kehässä! Tuomari Pekka Teini arvioi Lyytin tällaiseksi:

"Mittasuhteiltaan oikea, erittäin kaunispäinen, rotutyypiltään erittäin hyvä narttu. Hieno, pitkä pää, sopiva otsapenger, hyvät korvat. Hyvät kulmaukset edessä. Selässä hieman pehmeyttä. Lantiossa hyvä pituus, reidessä riittävä leveys. Turkki tänään kovin pehmeä. Saisi liikkua sekä edestä että takaa pidemmällä askeleella."     Tulos: AVO ERI 2 (ilman SA:ta)

Turkki on todellakin pehmeä, ihan sellainen halittava ja paijattava :D Ehti sentään kasvaa takaisin marraskuun Kalju K. Kojootti -lookista. Liikkeisiin mä luulen, että vaikuttaa se, että Lyyti on niin kontaktinhakuinen. Sen pitäis siis juosta pää alhaalla mutta se kattelee mua vähän väliä. Jos se ravais, niin kuin se ravaa juoksulenkillä, niin ei kyllä kukaan vois sanoa, että askel on liian lyhyt. Pitäisköhän siis tota näyttelyjuttuakin joskus harjoitella?!

Keskiviikon treneissä tehtiin tällä kertaa Jennan ihan omaa ratapohjaa. Aikaa oli taas 11 min eli tehtiin yhdessä pätkässä. 2-3-esteillä oli välistäveto, sitten koira putkeen ja ohjaus puomin toiselta puolelta hyppy ja putki. Ja ai että se meni hienosti!!! Menin kutsumaan kolmosen kohdalle ja Lyyti tuli välistävedon niin pienellä tiellä, kuin on ylipäätään mahdollista. Ja leijeröinti se vaan aina on yhtä makeeta. Putken jälkeisellä hypyllä lähdin menemään ja Lyyti tuli ohi. Toisella kerralla vietynä se katsoi kauempana olevaa rengasta ja tuli pitkä kurvi. Siis ilmiselvä jaakotus-paikka enkä mä huomannut sitä! Tyhmä minä! Jaakotuksella kohta meni nappiin. Seuraavaksi oli kolme hyppyä, joilla tehtiin persjättöä, mitä en ois ikinä ite keksinyt siihen tehdä. Meni kuitenkin ihan jees. Kepit oli n. 45 asteen avokulmassa. Tätä ollaan treenattu kotonakin ja oikein on mennyt jokainen. Sisäänmeno meni hyvin mutta jostain syystä Lyyti pujotteli etananvauhtia. Nopeutui kuitenkin vähän, kun palkka tuli Jennalta. Kerran nopeutui niin paljon että jätti kesken ;-) Loppu oli kai ok, en muista ihan tarkkaan. Sitten piti vielä kokeilla koko rataa, aikaa oli 40 sekuntia. Tästähän mä hermostuin ja aloin sekoilla. Ensin Lyyti ei löytänyt putkea, sitten unohdin tehdä jaakotuksen putken jälkeiselle hypylle, sitten persjättökohdassa tein jotain aivan ihmeellistä, minkä seurauksena Lyyti lennätti kaksi rimaa! Ei saisi ikinä alkaa hermoilla ja kiirehtiä, se on tosi epistä koiralle!

Kun oltiin tehty oma osuus ekana, oli vielä puolisen tuntia treenivuoroa jäljellä, joten otettiin reunalla yksittäisesteitä. Ensin rengasta niin, että Kati palkkasi namilla toiselta puolelta. Aloitettiin siis varovaisesti loivaa kulmaa renkaalle ja onnistumisprosentti oli 100 eli tämä on varmaan hyvä tapa tämän asian harjoitteluun. Lisäksi tehtiin puomin alastuloa, siis pelkästään loppua eli koira hyppäsi reunasta puomille ja laittoi tassut maahan. Tämäkin namipalkalla. Kyllä se niin hyvin laittaa tassut maahan, että en mä oikein ymmärrä, miksei se muka tietäisi, mitä sen pitää tehdä.

Jatkoa seuraa, nimittäin lauantaina oli Sunnyn tokovuoro ja kun olin kuullut, että paikalle tulee vain yksi treenikaveri, päätin ottaa Lyytin mukaan. Hallissa ei ollut ketään, kun me tultiin, joten aloitettiin Lyytin kanssa hyppytekniikalla. Ensin korkeudenarviointia Lyytille räätälöidyllä sarjalla eli korkean esteen jälkeen oli vielä yksi matala, jotta Lyyti ei ottaisi korkealle tappohyppyä. Korkeudet tais olla 55-45-55-35. Videokameraa ei ollut eikä toisia silmiä, mutta mun mielestä Lyyti hyppäsi noi matalammat oikein kauniisti mutta 55:llä teki vähän etujalat leukaan -hyppyjä (http://koirakuvat.kuvat.fi/kuvat/Agilitytreenit/2011-06-01+hyppykurssi/20110601_1MG_4679.jpg). Matala este korkean jälkeen auttoi kyllä tappohyppyjen eliminoimisessa. Toisena harjoituksena tehtiin taipumista ihan sillä normaalilla sarjalla. Ensin oikealle Lyyti otti viimeiseen väliin laukka-askeleen, kunnes mä tajusin, että olin lähettänyt sen liian tiukasta kulmasta. Suoralla lähestymisellä ekalle välit onnistui. Vasemmalle onnistui kaikki ja suoristuskin oli hyvä. Santerin treenien jälkeen otettiin vielä puomin kontaktia, ensin samoin kuin keskiviikkona, sitten alastulo nostettuna pöydälle. Ja tässä näkyikin sitten ongelma. Eli sivusta tullessa Lyyti tulee hyvin alas mutta kun piti tulla koko alastulo pöydältä, niin eipä enää oltukaan niin nopeita. Mulla siis meni väärin tää asian paloittelu. Vapun motivointikurssillahan me just tätä tehtiin. Eli oikea paloittelu olisi: puomi maassa pelkkää juoksua täysillä sen yli ja sitten pelkkää alastulolle menoa puomin sivusta. Vasta kun nämä on kunnossa, voidaan yhdistää alastulo pöydälle. Tässähän meille riittää treeniä seuraavaks puoleks vuodeks ;-)

Tosiaan tämä tapahtui Santerin treenien yhteydessä. Mä oon kyllä vähän huono treenaamaan kahden koiran kanssa samalla vuorolla. Tuntuu, etten oikein keskity täysillä kumpaankaan ja sitten ei ole lihaksille hyvä odotella vuorotellen häkissä. Tämän takia treenaan myös vähän "kiireisesti", mikä taas vaikuttaa negatiivisesti palkkaamiseen :-/ Ei oteta tavaksi! Santerin kanssa tehtiin seuraamista hyppysarjan välissä (ok), ohjattua noutoa (ei kovin hyvä) ja kaikki jätöt peräkkäin (onnistui ihan nappiin!). Kotona Santeri on melkein oppinut tuomaan mulle tohvelit. Melkein sen takia, että mä saan käteeni myös kaiken muun lattioilta irtoavan tavaran ennen kuin tulee se oikea ;-)

Jenna oli ollut Top Teamin leirillä ja laitettu juoksemaan ja tekemään persjättöjä, joten mekin saatiin niistä osamme. Aloitettiin kuitenkin tolla keppien avokulmalla; halusin nyt ottaa itsenäistä aloitusta, kun jalkaohjaus toimii jo. Pikkasen vekkasin, eli oisko Lyyti tullu n. 45 asteen kulmassa. Hienosti meni.  Siitä sitten radalle. Esteiden 5, 12 ja 20 rimat oli 60 cm, muut 45 cm. Persjättö piti tehdä esteiden 6 ja 13 jälkeen ja lisäksi kasilla  tehtiin niistosokkari (eräänlainen persjättöjohdannainen sekin). Lyytillä toimi molemmat persjätöt tosi hyvin. Niistosokkarin se meni aika hitaasti, tosin onhan se sille fyysisestikin aika vaativa. Ongelmia tuotti esteet 9-11. Olin suunnitellut olevani vasemmalla puolella (kuvassa alapuoli) mutta Jenna näytti, miten kohta ohjataan oikeaa puolta (päällejuoksuna), jonka päätin tehdä. Alitajuisesti kuitenkin tein joka kerta valssin ysin jälkeen ja joka kerta Lyyti hyppäs kutosesteen ennen putkea :D Ja tää kävi monta kertaa :D No joo, ainakin koira lukee rataa. Kun vihdoin maltoin olla tekemättä valssia, meni kohta hyvin. Kokeiltiin huvin vuoksi vielä päällejuoksun jälkeen persjättöä ja siinä vaiheessa rupesi jo naurattamaan :D Hilpeää tää agilityharrastus.

Loppu meni muuten ok, paitsi että 15-16-väliin ei millään saatu pientä kaarta. Tehtiin sitä sitten erikseen, ja mun piti olla hetki paikallani ennen ohjausta 16:lle. Mähän en osaa olla paikallani ja siitä johtuen Lyyti ei ymmärrä, jos mä olen paikallani. Se teki jopa niin radikaaleja ratkaisuja, että kielsi 16-hypyn vaikka oli jo ponnistamassa, kerran jopa pudotti kropallaan riman. Tässä vaiheessa rupesi aika loppumaan ja seuraavan ryhmän ohjaajat valumaan radalle, joten lopulta tein helpotettuna yhden onnistuneen. Vähän kyllä ehdittiin taas molemmat hermostua :-/