Joulu tuli ja meni ja vuosikin ehti vaihtua. Sunnyn joulu oli aika jännittävä: normaalin kolmen ihmisen sijaan aattona talossa oli kahdeksan ihmistä. Sunnyn mielestä parasta joulussa oli se, kun koko ajan laitettiin ruokaa ja se sai maistiaisia. Se myös kävi murtautumassa yhteen lahjaani (suklaarasia) sillä aikaa, kun me ihmiset syötiin. Onneksi ei ehtinyt karkkeja syömään. Huvittavaa oli se, että yleensä tehdään aina pitkä iltalenkki (1,5-2 h) mutta aattoiltana käytiin vain vartin verran ulkona, kun koira oli niin väsynyt touhotettuaan koko päivän.

Uusi vuosikin sujui rauhallisissa merkeissä. Käytiin Haltialassa lenkillä klo 18-20 aikoihin kaverini Lauran ja Johka-lapinkoiran kanssa. Lenkin jälkeen vetäydyttiin sisälle katsomaan leffoja. Sunny nukkui telkkarin ääressä meidän kanssa ja puolenyön aikaan söi luuta. Kahden aikaan käytin sen vielä pihalla, kun ei enää paukkunut. Sunny todisti myös, että siinä on bilekoiran vikaa, kun se nukkui meidän kanssa 12.30 asti herättelemättä yhtään (tosin kymmeneltä käytiin pikaisesti pihalla, että ei sillä hätä ollut). Yleensä se menee aamulenkille jo yhdeksältä mutta ei tässäkään rytmissä Sunnyn mielessä näköjään mitään vikaa ollut. Paitsi että aamuruoka tuli vasta yhdeltä ;) Sen sijaan kolmelta yöllä, kun laitettiin valot uudestaan päälle ja alettiin syödä, Sunny näytti tosi vihaiselta. Ihan kuin olisi halunnut sanoa: "Eikö noi ikinä nuku..."

Harrastusrintamalla ei kuulu paljon mitään. Pari päivää ennen joulua oltiin vielä tokoilemassa. Sunny oli ihan hepulissa, hyvä että housuissaan pysyi. Huomaa kyllä, että kun ei ole agilitytreenejäkään, niin sille kertyy tekemisenintoa. Sen kanssa on kyllä nykyään niin ihanaa treenata :)

Selkäasiassa en nähnyt ensimmäiseen kahteen viikkoon minkäänlaisia muutoksia. Nyt on ehkä ihan pieniä juttuja näkyvillä: Sunny ravaa enemmän eikä tee enää sellaista pompahtavaa "vaihtoaskelta" vaihtaessaan peitsiltä raville. Myöskin viime viikolla parina iltana, kun oli pakkasta, se oli tosi vilkas iltalenkillä ja juoksi välillä kovaakin :) Mutta ei mitään järkyttävän selvää eroa ole näkynyt, mutta enpä minä sitä odottanutkaan. Seuraavaksi ajattelin soittaa osteopaatti Maire Kaiperlalle, josta olen kuullut jo kolmelta ihmiseltä tosi hyviä juttuja. Josko sieltä saisi apua vaivaan - ennemmin kuin leikkauksesta...