Viime sunnuntaina agilityn koulutusryhmäni kokoontui meille "teoriaillan" merkeissä. Olikin oikein mukavaa ja hyödyllistä nähdä hallin ulkopuolellakin, kerrankin ehti rauhassa jutella. Sunny käyttäytyi ihmeellisen hyvin, kun meillä oli 8 ihmistä kylässä. Se haukkui ihan pari kertaa, kun ryhmäläiset tulivat meille sisään, mutta ei huutanut tai riehunut yhtään. Välillä se kävi äidin kanssa lenkillä, sen jälkeen tuli meidän kanssa olkkariin, söi luuta, nukkui pöydän alla ja kerjäsi rapsutuksia. Ihan kuin normaali, sosiaalinen koira :D Osittain hyvä käytös johtui varmaan siitä, että vieraat olivat puolituttuja koiraihmisiä, jotka eivät yhtään pelänneet Sunnya. Jos meillä käy esim. äidin koirapelkoisia asiakkaita, on Sunny paljon epäluuloisempi eikä meinaa lopettaa haukkumista ollenkaan.

Ennen tuota käytiin Iinan kanssa pikatokoilemassa. Pika siksi, että satoi räntää... Otettiin vähän seuraamista, vähän seisomista ja yksi luoksetulo. Meni ihan ok, Sunnya lähinnä häiritsi silmiin satava räntä. Sisällä otettiin vielä 5 min paikallamakuu ja istu-maahan-kaukot 7 metrin etäisyydeltä. Menipä ihan nappiin :)

Tänään oli agilitytreenit. Mentiin edelleen matalilla rimoilla, esteinä hypyt, puomi, putket, pöytä sekä kerran A ja kepit. Ja Sunny oli taas ihan kadehdittavan hyvä, minäkin voisin olla yhtä hyvä :p  Se on niin hemmetin estevarma, tänäänkin mentiin puomia 180 asteen kulmasta ja se vaan suoristi itsensä ylösmenolle ilman mitään ongelmia. Myös välistäveto, takaakierto, kontaktit ym. onnistui. Ja intoa riitti <3

Joskus tuntui, ettei Sunny ole kovin hyvä agilitykoira, kun ei pärjätä kolmosissa. Sairasloman jälkeen sitä osaa kummasti arvostaa sitä, mitä siltä saa. Se on kuitenkin hurjan paljon. Oma Santeri on kaikkein paras.