Näin unta, että Pipsa oli kommentoinut blogiin, että voisi tehdä kahdeksikkoradalla takaaleikkauksia. Alkaakohan tämä olla jo liian vakavaa :D

Äiti lähti mummin luo Viialaan ja Sunny oli loukkaantunut, kun ei päässyt mukaan. Siispä me keksittiin omaa kivaa. Eka lähdettiin joenrantaan mutta ei käveltykään rannan kävelytiellä vaan koko matka metsää pitkin. Metsässä sitten juoksutin Sunnya ja etsitin hanskaani taas. Ai että pienellä koiralla oli KIVAA :) Löysi hanskan monta kertaa tosi hyvin ja teki oikein hommia etsiessään. Miksen keksinyt tuota aikaisemmin?!

Ennen Pikkukoskea käännyttiin sitten Oulunkylään päin ja pysähdyttiin Oulunkyläntien kentälle treenaamaan pikkuisen tokoa yrittäen ottaa huomioon A-L:n vinkit männäviikolta.

Aloitettiin seuraamisella. Eka pari ihan pientä suoraa pätkää ja nopeita palkkauksia. Sen jälkeen otettiin hidasta kävelyä. Ekalla kerralla jäi seisomaan, muut meni ihan hyvin. Mulle itselleni on kauhean vaikea kääntyä hitaassa käynnissä, kun tekisi mieli aina harppoa. Siispä on vielä vaikeampi sanoa, miten meni ;) Tehtiin myös pari paikallaan käännöstä (käskyllä "seuraa"), eka oli aika leväperäinen, muut ihan jees.

Tässä välissä tehtiin kaksi merkkiä, molemmat meni nappiin. Sitten otin repusta narupallon, jota ei olekaan pitkään aikaan käytetty, ja yritin saada sillä nopeampia maahanmenoja. Huoh. Kolme ekaa kertaa pidin palloa kädessä, ja Sunnyn kyynärpäät meinasivat koko ajan jäädä pari senttiä ilmaan. Viimeisellä kerralla laitoin pallon maanrajaan, sitten oli ihan pikkuisen nopeampi maahanmeno. Tähän sitten jätettiin. Kävi mulla väkisinkin mielessä se, että jospa maahanmenossa on jokin Sunnyn niveliä rasittava juttu. Tosin se ei koskaan ole ollut nopea siinä, että ei ongelma ole tullut selkäkipeyden myötäkään. Kun ei se mene yhtään nopeammin edes silloin, kun iskä on heittämässä läski- tms. herkkupalaa.

Kun Sunny oli riehakkaassa palloleikkitilassa, tehtiin paikkamakuu :D Hienosti se rauhoittui. Yhteensä n. 1 min, josta olin piilossa reilu puoli minuuttia, ei mainittavia häiriöitä. Piilopaikkamakuu on tosi hyvällä alulla, Sunny ei vingu eikä muutenkaan ole levoton.

Sitten tehtiin luoksetuloja. Ensin suora, sitten pysäytyksen kanssa (käskyllä "tule). Vaikea sanoa, ennakoiko Sunny vai pysähtyikö salamannopeasti. Joka tapauksessa tuntui, että se pysähtyi ajatuksesta. HMM. No, seuraava otettiin sitten käskyllä "tule" suora luoksetulo. Kovasti se odotti käsimerkkiä mutta ei rikkonut raville, kun saikin tulla koko matkan :) Niin Sunnyn tapaista tuo ennakointi, se kun aina luulee tietävänsä, mitä tehdään.

Tässä kohtaa tehtiin yksi tavallinen nouto, joka oli muuten hyvä paitsi että Sunny palautti kapulan ravissa. Kapulalle juoksee kyllä yleensä (ainakin melkein) täysillä. Otin kapulan käteen nyt ihan rauhallisesti, mutta tämähän onkin ohjaajan ongelma eikä koiran :D

Viimeisenä kokeilin kaukoja, matkaa n. 1.5 m ja palkkana ruokakuppi. No, rasiaahan ei tarvitse kuin ottaa repusta, ja Sunny jo terästäytyy ja yritti murtautua mun taskuun. Odotin siis, että nyt nähtäisiin yhtä nopeita kaukoja kuin sisällä. Turha toivo. Palkkasin sitten toisesta tai kolmannesta istumisesta, kun se sattui olemaan vähän nopeampi kuin muut vaihdot.

Tämän jälkeen kerättiin luumme ja jatkoimme matkaa isotädilleni Hellille, joka on Sunnyn (ja mun myös) mielestä yksi maailman parhaita tyyppejä :o) Kaiken kaikkiaan oikein mukava päivä.