Kirjoittelenpa muutaman sanan vetämistäni agilitytreeneistäkin, tosin kolme viikkoa myöhässä mutta kuitenkin. Vedän nyt kevätkauden kaksi viimeistä kuukautta ryhmää, jossa on lähes kisavalmiita sekä 1-2-luokassa kisaavia. Ryhmässä on kolme lapinkoiraa, airedalenterrieri, cockerspanieli, mittelspitz, australianpaimenkoira ja vehnäterrieri, lähes kaikki vanhoja tuttuja.

Ekalle kerralle pääsi vain Rena-airis, Vilma-vehnä sekä toinen Ronja-lapinkoirista. Päätreeninä oli erittäin yksinkertainen putki-aita-soikio, jossa tarkoituksena oli ottaa etäisyyttä sivusuunnassa sekä kellottaa lähtöjä eri tyyleillä. Kaikilta onnistui muutaman metrin etäisyys. Mielenkiintoisinta tässä oli kuitenkin se, että Ronja meni sitä nopeammin, mitä kauempana ohjaaja oli. Sama varmistui seuraavalla treenikerralla. Vedettiin tästä sitten johtopäätöstä, että Ronjan koko ohjaus pitäisi muuttaa itsenäisempään suuntaan. Sitä selvästi ahdistaa se, että ohjaaja on ihan vieressä ja se saa lisää vauhtia, kun saa tehdä itsenäisesti. Lähtöharjoitus meni vähän pieleen, kun mun kännykän sekkari ei suostunut menemään päälle oikealla hetkellä... Sen verran saatiin kuitenkin todettua, että Ronjalle sopii parhaiten yhtaikaa lähteminen, Renalle ja Vilmalle jättäminen parin esteen taakse. Kaikkia tapoja pitää toki harjoitella, koska radalla saattaa olla mahdoton alku, jos ei saa etumatkaa. Ratapiirros oli sen verran yksinkertainen, etten viitsi nyt liittää sitä tähän.

Tokan treenin pätkiin otin virikettä MM-radoista, mutta lopputulos hallin kokoon ja ryhmän tasoon sovitettuna on aika kaukana alkuperäisestä... Ratapiirros on alla mutta kommentit on ehtineet jo unohtua jonkin verran. Sen verran muistan kyllä, että molemmat Ronjat menivät 3-4-5-aitapyörityksen hyvin, koska ohjaaja oli muutaman metrin kauempana ;) A ei alun perin kuulunut piirrokseen ollenkaan mutta se sattui olemaan hallissa sopivassa kohtaa putken päällä, joten muutin lennossa vähän suunnitelmaa. Ongelmia tuli tietenkin lisää mutta sitähän varten me treenataan. Ongelmanahan näissä on se, miten kääntää tarpeeksi muttei liikaa. Eikä sitä voi noin vain sanoa, se riippuu täysin koirasta.

Kolmas treeni eli viime torstaina olikin lähes kaikki paikalla. Treenejä oli tuttuun tapaan kaksi (piirros alla). Harjoituksessa, jossa oli kontakteja, ei ollut estenumeroita, vaan ihan sai itse päättää, mitä teki. Ideana oli se, että jokainen sai harjoitella sitä, missä oli ongelmia: suorilla irtoamista, eri kulmia kepeille, tiukkoja käännöksiä jne. Toisessa harjoituksessa mentiin pitkän suoran päässä putkeen tiettyyn päähän. Ekalla kierroksella sai mennä ihan mihin tahansa päähän. Tämä oli vähän kompakysymys, koska lähes kaikki koirat olisivat tarvinneet ohjausta. Kun sitä ei ollut, meni juttu kyselemiseksi. Putkeen putkeen mutta mihin näistä? ;) Eli muistakaa, että jos kisoissa on vapaavalintainen putken pää, niin pitää aina suunnitella ohjaavansa johonkin päähän (ja sitten tekee suunnitelman B, jos koira valitsee eri pään). Yleisesti ongelmia oli taas kääntämisliikkeen suuruus ja ajoitukset.

Yritän tästä eteenpäin kirjoitella raportit heti treenin jälkeen, niin voin selostaa yksityiskohtaisemmin.