Vappuviikonloppuna avattiin mökkeilykausi ja innostuttiin lähtemään viime viikonloppunakin. Kaikenlaista tuli tapahtuneeksi mutta mennäänpä aikajärjestyksessä.

Lyyti innostui isosta, aidattomasta tontista ekana viikonloppuna niin, että korvat olivat välillä vaan koristeena. Mikään ei pelottanut eikä emäntää tullut ikävä, kun tyyppi pomppi rantakivillä. Mulahtikin pari kertaa mutta ei haitannut tahtia. Koko perjantain aikana se otti yhdet tunnin ja parit kymmenen minuutin päikkärit... Sunnuntaina Sunny näytti sille jonkin mestan näköetäisyyden ulkopuolella rannassa mutta koirat tulivat takaisin, kun huudeltiin. Hetkeä myöhemmin Lyyti lähti sinne yksin ja tuli takaisin vasta monesta huudosta. Kyllä vähän pisti miettimään, että jos kolmekuisena meno on tuollaista, niin miten sitten murrosiässä... Illalla tytöt nukahtivat tuvan pöydän alle molemmat ja kyllä väsyttikin!

Tänä viikonloppuna uutuudenviehätys oli ilmeisesti mennyt, koska Lyyti oli koko viikonlopun lähellä ja tuli joka kutsusta!  Kyllä helpotti!

Sunnuntaina sitten koettiin useampi sydämentykytys peräkkäin. Koirat oli olleet pihalla vapaana niin kuin aina, äiti ja iskä oli Lyytiä vahtinut, kun Sunny yleensä pysyy pihalla. No, yhtäkkiä huomattiin, ettei sitä näkynyt missään eikä huuteluista tullut takaisin. Lykkäsin Lyytin äidille ja lähdin kävelemään rantaa pitkin etsimään. Kävelinkin aika pitkälle, kunnes kuulin haukkua pihalta päin ja käännyin huojentuneena takas. No, sitten äiti soitti ja sanoi, että Sunny on täällä mutta Lyyti on autossa ja lukinnut ovet sisältä. Oli siis astunut keskuslukitusnapin päälle - ja auton avain oli tietysti virtalukossa. Yritin siinä sönköttää, että miten me saadaan auto auki ja pentu ulos, kunnes tajusin kysymyksen järjettömyyden ja lähdin vaan äkkiä takasin mökille.

Siellä sitten pentu oli autossa ja ovet lukossa. Onneksi ei aurinko paistanut suoraan autoon. Yritin ensin houkutella Lyytiä hyppäämään takaisin matkustamoon hattuhyllyltä, josko se osuisi taas nappulaan. Se rupesi olemaan sen verran onneton, että lopulta kävi lamaantuneena nukkumaan siihen hyllylle Iskä haki sorkkaraudan ja taltan ja rupes vääntämään ikkunaa auki. Tarkoitus oli työntää rautapiuha sisään ja tökätä sillä lukitus auki. Saatiinkin piuha sisään mut se ei millään riittänyt. Muutakin kättä pitempää yritettiin, mut ne taas ei mahtuneet pikkuraosta, joka ikkunaan saatiin tehtyä. Tässä vaiheessa kateltiin jo, että mikä ikkuna rikotaan ensimmäisenä, kun iskä päätti vielä kokeilla takaluukkua, kun se tuntui olevan huonosti kiinni. Rynkytti sitten kerran, toisen ja kolmannenkin kunnes se aukesi. Kyllä oli uskomaton fiilis saada pentu syliin

Ei helvetti mikä surkeiden sattumusten sarja. Että avain oli virtalukossa, että Lyyti heitettiin autoon ja vielä matkustamoon... Hoh hoijaa, ei mene meidän reissut kommelluksitta