Lyyti pääsi kokeilemaan leirielämää, kun torstaiaamuna lähdettiin kohti Lappalaiskoirat ry:n leiriä Säkylässä. Paikka oli mahtava ja porukka myös :) Sää oli molemmat päivät todella kuuma. Kämppiksenä meillä oli Pälvi ja 2-vuotias porkkistyttö Piitu, joka oli Lyytin mielestä ihan huippukaveri. Osallistuttiin to ja pe treenipäiviin; lauantain näyttelyyn Lyyti on liian pieni.

Torstaina päivällä oli ensin hakutreenit. Lyyti oli ihan fletku :p Sehän ei pysty matkalla nukkumaan, niin ei ollut yön jälkeen nukkunut ollenkaan. Koko ajan sain hokea, että ei se aina ole näin rauhallinen. Kyllä se piiloon juoksijan perään lähti mutta hyvin rauhallisesti. Lyytille tehtiin myös namirinkiä. Illalla jälkitreeneissä rupesi jo vähän piristymään ja aika kivasti ajoi elämänsä ensimmäiset jäljet. Pituutta oli n. 10 metriä. Toisella jäljellä mä en huomannut alkumerkkiä mutta Lyyti liimasi itsensä ekaan askeleeseen, jolloin kouluttaja onneksi huomasi merkin. Pitääkö aina estää koiransa työtä kaikin voimin?! :D

Yön nukkui hyvin sängyn alla ja puoli kahdeksalta alkoi tökkiä Piitua, että josko leikittäis :D Jatkoi kuitenkin nukkumista, kun mä menin aamiaiselle. Lyyti on kyllä missä vaan kuin kotonaan. Aamun hakutreeneissä se oli pirteämpi kuin torstaina mutta edelleen aika rauhallinen. Iltapäivällä ajettiin vielä kaksi n. 15 metrin jälkeä. Ekalla vähän sääti välillä ja kun mä jarrutin hihnalla, se kääntyi heti poikittain. Yhdessä kohtaa maa nousi vähän, kun olin kiertänyt kannon. Lyyti hetken mietti, mihin jatketaan mutta löysi jatkun ilman apuja.

Toisen jäljen se bongasi tosi hienosti mutta mä sain ohjeen jatkossa pysähtyä ja rauhoittaa lähtötilanteen, jotta jälki ja muu metsässä hengailu erottuisi tarpeeksi. Tämä jälki taisi olla Lyytille jo liikaa, kun kaksi kertaa se joutui huilaamaan. Selvästi kuitenkin siitä näki, että se vain huilasi hetken eikä ollut jättämässä leikkiä kesken. Molemmilla kerroilla se myös jatkoi itse ilman apuja. Kivaa saada ohjeet tämän lajin aloittamiseen; Lyyti kun jäljestelee muutenkin koko ajan ja Sunnykin voi tätä tehdä.

Perjantaina viiden aikaan lähdettiin ajamaan kaverini maatilalle Loimaalle. Ilta meni nukkuessa ja elukoita ihmetellessä, Lyyti esitteli koko pöhinärepertuaarinsa lampaille ja hepoille... Yöllä se nukkui ennätyksensä - 11 tuntia! Sittenkin olisi varmaan vielä jatkanut. Pikkasen oli väsynyt pentu mutta onneksi osaa rauhoittua vieraassa paikassa.

Aamulla lampaat ei olleet niin pelottavia ja Lyyti pääsikin tuijotuskilpailuun aidan läpi yhden tumman mummolampaan kanssa. Mummolammas oli sitä mieltä, että hänhän pysyy siinä, missä on, tollaset kakarat ei komentele. Kuopikin ja kaikkea. Lyyti pomppi ja sanoi välillä "viuh", välillä ryömi :D Lammas kääntyi välillä poispäin ja sitten taas takaisin. Lopulta se kyllästyi ja lähti muun lauman mukana jatkamaan syöminkejä. Lyyti oli oikein polleana, kun sai lampaan palautettua laumaan :D

Heppoja se oli nähnyt vain kerran, viime vkl mökillä lenkillä ja silloin pomppi ja pöhisi. Eilen sitten sai olla narun päässä, kun me rapsuteltiin tammaa ja ihanaa pikkuvarsaa, jotka kurkottelivat aidan yli. Siitä sitten Lyytikin rohkaistui ja melkein haistelikin heppoja. Takaisin kävellessä se ei enää pöhkinyt aidan vieressä katselleita aikuisia hevosia, joten parhaassa tapauksessa tottui niihin. Nyt täytyy vaan välillä kävellä Annalan heppa-aitauksen ohi sen kanssa, että se unohtaisi pöhkimisen.

Autossa se matkusti häkissä takapenkillä, joka oli oikein hyvä järjestely. Lyhyillä matkoilla (haku- ja jälkimetsiin) se jopa makasi ja autossa odottaessaan välillä nukkuikin - eikä kuolannut tippaakaan! O_o Pitkillä matkoilla istui enimmäkseen mutta varmaan sillä oli vähän outo olo pahoinvointilääkkeestä. Se myös pari kertaa hyppäsi itse autoon. Torstaina ihmettelin, miten se ei suostu tulemaan pois autosta, vaan se piti kiskoa väkisin. Perjantaina totesin, että se ei tule ulos autosta, jos sille ei ensin laita hihnaa :D Hihna kun napsahtaa kiinni, niin se tulee omin jaloin. Mieluummin näin päin!