Ensiksi todettakoon, että Lyytikin ui ekaa kertaa keskiviikkona :D Käveli aikansa Sunnyn uiskentelua katseltuaan veteen ja päätyi niin pitkälle, että joutui uimaan pari vetoa pois. Ei säikähtänyt mitenkään, joskaan ei innostunutkaan.

Olin torstain ja perjantain vapaalla ja käytiin mökillä. Ennen lähtöä kävin torstaiaamuna treenaamassa molempien koirien kanssa Käpylän urheilupuistossa. Ilma oli jo tosi kuuma mutta Sunny löysi hyvän mielen aamun mökötyksistä huolimatta. Sunny teki ruutua (ei nähnyt rakentamista), ekalla kerralla juoksi pitkän kiehkuran ja palasi sitten mun luo sen näköisenä, että kyllähän mä irtoan mut oliko suunnalla väliä... Seuraavat kerrat meni hyvin, myös tyhjään ruutuun. Kerran käskin maahankin. Sitten taidettiin tehdä pari liikkeestä istumista ilman vartaloapua, istui joka kerta. Käskytin aika korkealla äänellä, josko tässä olisi ratkaisu. Pikkuseuraamista otettiin myös. Lisäksi yritin tehdä tunnaria hihnassa, mutta Sunny olikin niin hyvällä tuulella että esitti suunnilleen kaikki virheet väärien maistelusta kahden nostamiseen... Tänään onneksi toimi pihalla superhienosti ilman hihnaa.

Sitten Sunny kiinni ja Lyyti hommiin. Olen pitkään miettinyt, miksi kotipihalla Lyyti toimii aina upeasti ja innostuu mistä vaan (nappuloista polvien notkauttamiseen) mutta treenikentillä ei ole löytynyt samaa draivia. Oon jo ehtinyt kriiseillä, että nyt oon mokannut jo jotain ja pahasti. Mutta torstaina se pelitti kentällä aivan yhtä hyvin kuin kotona ja sekä namin perään että lelun! Kiskoikin vetolelua niin, etten irti meinannut saada. Aamuruokakin oli jo vatsassa että nälänkään ei ois pitänyt kalvaa.

Tästä innostuneena lähdin miettimään, mikä muuttuja sitä rauhoittaa. Mahdollisuuksia keksin nämä: autoilu, muut koirat ja Sunnyn treenaamisen katselu. Lyytihän edelleen stressaa autoilua, vaikka nyt ollaan menty jo parempaan päin. Torstaina me käveltiin kentälle. Muut koirat on tietenkin itsestäänselvä häiriötekijä, mutta ohikulkeviin ihmisiin Lyyti ei juurikaan kiinnittänyt huomiota. En myöskään ole ennen vieraalla kentällä treenannut ensin Sunnyn kanssa pennun katsellessa. Esim. pentutreeneihin mennään autolla, siellä on muita koiria eikä Sunnya. Periaatteessa ongelma voi olla mikä tahansa noista tai kaikki yhteensä tai sitten torstai vaan sattui olemaan toivoa täynnä ;) Ei nyt sitten auta muu kuin lähteä kokeilemaan noita kolmea eri järjestyksessä, jos löytäisin sen kriittisen linkin.

Mökillä ei mitään ihmeellistä. Pari jälkeä tein niille ja sitten juoksutettiin muutaman kerran niitä mun ja äidin väliä - ja todettiin, että Lyyti juoksee jo yhtä kovaa kuin Sunny! Lisäksi nikkaroitiin iskän kanssa puomi-A-kontaktihärpäkkeen alkua, kuvia tulee ensi viikolla toivottavasti. Samoin kuin tänään 5 kuukautta täyttäneestä sapelihäntätiikeristä.