Jaa, mitähän me ollaan tällä viikolla tehty... Sunny lomaili tokosta 3 päivää totaalisesti, ei edes ruokakupilla tehty mitään. Lyyti kävi ke lappalaisten vapaamuotoisissa treeneissä, itsellä ei ollut oikein treenifiilis ja itse treenaaminen jäi vähälle. Sen verran kun tehtiin, niin meni ihan kivasti. Lopuksi Lyyti sai leikkiä Hiili-porkkiksen kanssa ja Hiili olikin oikein mainio leikkitäti :)

Lyyti on saanut mökkeillä oikein urakalla, kun se oli äidin ja mummin mukana viime vkl ja nyt sitten oltiin koko porukalla to-su. Oli käyttäytynyt hyvin ilman muakin, ja mummi oli sanonut, että jos sen jalat olisi paremmassa kunnossa, niin sekin voisi ottaa niin kiltin koiran kuin Lyyti :D Lyytillä on kyllä uskomaton kyky hurmata kaikki ihmiset.

Tänä viikonloppuna ei ihmeempiä, perjantaina käytiin taas moikkaamassa Urhoa mutta kuinka ollakaan, kamerasta oli patterit loppu. Leikit sen sijaan oli erinomaiset! Sunny taas säikäytti tänä aamuna jättämällä ruokansa syömättä, mitä ei ole tapahtunut moneen vuoteen. Muutenkin oli ihan apaattinen koko aamun. Kotiin tullessa onneksi ruoka maistui ja pihalla piti vähän haukkuakin, joten on se jo vähän parempi. Täytyy seurailla.

Torstaina oli Korrien treenit piirinmestaruusjoukkueellemme, kiitos Janinalle järkkäilyistä, Iidalle kyydistä ja seuralle kustantamisesta ;) Aikaa oli 1½ tuntia ja koirakoita kolme per kouluttaja, joten mukavan yksilöllistä opastusta saatiin Pekalta. Sunnyn kanssa tehtiin ruutua, vähän kakeja ja tunnaria, lisäksi keskusteltiin piippaamisongelmasta. Ruudusta saatiin paljon kehuja, tämä tyyli (joka treeneissä toistoja sekä lätkän kanssa että ilman) tuntuu olevan juuri oikea Sunnylle. Kaukoissa mietittiin, miksi seisomasta ei mene istumaan. Ohjeeksi saatiin paljon helppoja toistoja ihan lyhyestä matkasta ja aina tosi nopea vapautus palkalle.

Tunnarissa ekalla kerralla Sunny jälleen maistoi vain yhtä väärää ja toi oman varmasti. Tokalla kerralla Pekka rakensi vääristä kaksi kekoa, joista toista Sunny maistoi, toista ei. Saatiin lisäksi vinkki kokeilla nameja kapuloiden välissä. Tätä piti testata heti perjantaina mutta tuloksena oli vain se, että Sunny innostui enemmän... Ekalla toistolla söi namit ja toi hienosti oman. Tokalla kerralla söi namit ja unohti mitä oli tekemässä ja toi lopulta kaksi väärää kerralla, hoh hoijaa. Lauantaina saatiin taas onnistuneita toistoja ilman yhtään maistamista, joten jatkamme rauhallista treenaamista.

Piippaamisesta Pekka totesi, ettei siitä kannata tehdä ainoaa harjoiteltavaa asiaa, koska a) muut liikkeet kärsii, b) koira turhautuu. Totesi myös, että mieluummin innokkuuttaan ääntelevä koira kuin perässävedettävä! Olen täsmälleen samaa mieltä molemmista pointeista. Itse pitää olla rauhallinen ja vaatia hiljaisuus ennen joka liikettä. Ruudussa tämä alkaa toimia jo ihan kivasti, joskin kisoissa ei ehkä voi odottaa tarpeeksi kauan ;) Seuraamista ei ehditty käydä. Paikallaolosta Pekka sanoi, ettei palkkaa omia koiriaan ollenkaan, kehuu vain. Näin koirilla ei ole mitään suurta odotettavaa maatessaan ja ne ovat rauhallisempia. Sanoi tekevänsä pitkiä,  tylsiä paikallaoloja. Mietiskelin tätä mökkimatkalla ja ajattelin kokeilla ensin lyhyitä, palkattomia pätkiä, jos saisin sen olemaan hiljaa. Vähän mietityttää, onko sillä sitten motivaatiota maata mutta toisaalta sillä on jo niin vahva kokemus tästä, että luulisi sen pysyvän, kun tietää, että pitää. On kyllä vähän ikävää, jos jatkossakin muuten kympin paikkamakuusta tulee vitonen piippaamisen takia.

Muuten Pekka ihan tykkäsi meidän tekemisestä ja Sunnyn asenteesta. Varsinkin valmistelut oli hyviä - no kai nyt, kun vinkki on tullut siltä itseltään viime talven kurssilla ;)