Eilen olin aamun heppakisoissa Jaskan kanssa ja kotiuduin vasta klo 14.45, joten en ehtinyt Sunnyn tokotreeneihin (jotka siis on 14-15).  Lyytin treenit alkaa kolmelta ja sinne ehdin sitten, joskin vähän myöhässä. Tämä kurssi on siis alo/avo-ryhmä, mutta toki tehdään oman tason mukaan. Kivan pieni ryhmä, eilenkin oli vain neljä koiraa :)

Lyyti keskittyi tekemiseen ihan hyvin, vain toisten koirien haukkumista kääntyi katsomaan. Väliajat haisteli maata mutta sitten oli taas mukana, kun tehtiin. Aloitettiin maahanmenoilla, enimmäkseen revitin lelua ja siinä välissä käskin maahan, välillä myös vaivihkaisesti vasemmalta puolelta. Lyyti teki hyvin MUTTA eipä ollut järkeä revittää siltä heti aluksi kaikkea taistelutahtoa pois... Sitten tehtiin istuen odottamista (luoksetulon alku), kävelin n. 5-10 metriä ja kävin palkkaamassa. Hyvin pysyi. Lopuksi tehtiin vielä paikkamakuu, Lyyti oli varmaan minuutin verran yhteensä, kävin palkkaamassa ehkä 10 sekunnin välein.

Nouto olikin sitten sen päivän mietintämyssy. Lyytihän on tehnyt 4-kuisena melkoisen täydellistä vauhtinoutoa (video http://s678.photobucket.com/albums/vv143/ajopuu/?action=view&current=HPIM1129.flv) Sen jälkeen olen treenannut kapulan nostamista ja kehunut heti siitä. Lauantaina nyt sitten näkyi tulos. Lyyti menee kapulalle, nostaa sen (sanon jes) ja Lyyti heittää kapulan menemään. Sit jos en palkkaa heti, sitä alkaa ahdistaa koko kapula. Näin juuri kävi lauantain treeneissä muutaman toiston jälkeen. Olen siis onnistunut pilaamaan täydellisen pentunoudon koiralla, joka koko ajan kantaa jotain :doh: 

Tänään sitten kokeilin kahta tapaa. Ensin sisällä tein Sunnyn kanssa noutoja metrin päästä (eli käytännössä harjoiteltiin loppuasentoa) ja Lyyti sai katsoa vierestä. Sitten Sunny pois ja Lyyti sai tarjoilla kapula-aktiviteettia. Eipä tarjoillut. Jotenkin usein käy niin, että jos palkkaan namilla, se ei suunnilleen enää edes avaa suutaan, kun vaan kyttää niitä nameja - niin nytkin. No sitten illalla koirapuistoriekkujen jälkeen leikittiin Lyytin kanssa pihalla ja sitten heitin kapulan. Lyyti juoksi kapulalle, otti sen suuhun ja lähti tulemaan, olin hetken hiljaa ja ehkä kolmen metrin jälkeen sanoin "jes" , sitten Lyyti pudotti kapulan ja sai tulla leluun kiinni. Toisen kerran meni kapulalle, nosti sen ja sitten tuli leluun. Sen jälkeen ei enää oikein mennytkään kapulalle. Eli vauhtinouto on Lyytin tapa mutta yhteen onnistuneeseen toistoon pitää jättää!

Idan kommentin (kiitos!) ja naapurin 11-kuisen Papu-labbiksen omistajan kanssa keskustelun jälkeen totesin, että kai tämä nyt sitten on sitä juoksun jälkeistä vaisuutta. Sunny oli valeraskaana ihan maansa myynyt, se ei halunnut suunnilleen edes lähteä ulos leikkimisestä puhumattakaan. Lyyti lähtee mielellään ulos ja leikkiikin mutta on selvästi rauhallisempi ja herkempi. Siis pitää muistaa tehdä joitain juttuja erilailla kuin ennen juoksuja:

Ei mitään ahdistavaa. Treenatessa pari onnistunutta toistoa ja sitten siirrytään muihin juttuihin. Lelun revitystä pienemmissä pätkissä. Mahdollisimman paljon vauhdikasta ja rentoa leikkimistä. Ja sitten katsotaan parin kuukauden päästä uudelleen!