Eilen käveltiin koirien kanssa jään yli Kivinokkaan tekemään ohitustreenejä muiden lapikaslaisten kanssa. Oli aika jännä fiilis kävellä jään yli toiselle rannalle, kun etäisyydentaju hävis kokonaan. Toinen ranta näytti olevan koko ajan yhtä kaukana, vaikka kuinka käveli.

Tänä aamuna käytiin tekemässä vähän aamutreeniä Käpykylän urheilupuistossa, kun menin myöhempään töihin. Aloitettiin yhdellä liikkeestä istumisella, joka oli hyvä. Sitten ruutua, joista kaks ekaa oli tosi hyviä. Kolmannella Sunny lähti vaivihkaisesti juoksemaan kohti Lyytiä mutta uudesta käskystä meni ruutuun :D

Välissä tehtiin pari luoksetuloa, joissa vauhti oli aika rauhallinen (laukkasi kuitenkin) mutta vastaavasti pysähdykset oli hyviä. Kakeista tehtiin kerran m-i, kerran m-i-s, jotka oli molemmat tosi hyviä. Sitten tehtiin lisää ruutua ja nyt namialusta oli ruudusta Sunnyn tietämättä. Ekalla kerralla muistaakseni vähän hiipparoi ensin väärään suuntaan mutta lopulta päätyi sinne ja oli kovin yllättynyt, kun nami oli siellä. Viimeinen toisto otettiin pitkältä matkalta ja johan oli taas vauhtia. Eli nyt pitää _todellakin_ tehdä ruutuja namialustalla, koska Sunnylta on hävinnyt suuri motivaatio itse ruutuun. Tehtiin myös muutama ihan läheltä keskikohdan hakeminen, jotka myös oli tosi hyviä. Siispä välillä namialustaa, välillä kisamaisia lähetyksiä ja välillä lyhyeltä matkalta keskikohtaa. Lopuksi tehtiin vielä tunaria, joka oli niin huithapelimeininkiä, ettei siitä sen enempää. No okei, toi se oikean kuitenkin.

Illalla oli Lyytikäisen agitreenit. Ohjaustreeninä oli Helenan joulukuun treeni, jota me ei olla aikaisemmin tehty, kun oltiin poissa silloin. Ensin tehtiin 3-4 esteen pätkissä, lopuksi kaikki 10. Kokonaisuutena meni ihan kivasti ja yleisesti vauhtia oli. Mutta muutamassa kohdassa Lyyti hidasti, mikä joko johtui mun liikkeen vähyydestä tai sitten siitä, että esteen takana jossain oli muita koiria. Tehtiin sitten vielä suoraa putkea niin, että Heli ja Jymy seisoi sen puolivälin kohdalla. Ensin Lyyti epäröi putkeen menoa ja katseli Jymyä mutta paransi toistojen myötä.

Keinua ei tehty ollenkaan mutta sen sijaan Lyyti meni elämänsä ekat kerrat kokonaista puomia. Ekalla kerralla putos (tai hyppäs) enkä tietenkään saanut koppia, perskeles... Onneksi Lyyti ei ite huomannut mitään ja mentiin sitten uudestaan. Ylösmenolla se odotti keinun keikkaamista ja oli yllättynyt, kun puomi pysyikin jalkojen alla ;) Tehtiin yhteensä kolme kertaa, joista viimeisellä Lyyti meni jo tosi reippaasti ilman mitään houkutteluja. Tehtiin myös erikseen alastuloa, joka meni toiselta puolelta jo melkein itsenäisesti, toiselta vaati enemmän apuja. Hyvin alkoi myös tarjota näitä.

Ihan lopuksi tehtiin vielä takaaleikkauksia putkella, jotka onnistui kaikki. Mutta sitten Lyyti rupes olemaan jo aika väsyneennäköinen, joten lopetettiin ennen kuin ehti mennä piäleen.