Eilen käytiin koirien kanssa treenaamassa ruutua Käpylän urheilupuistossa. Yleensä teen aina "vähän kaikkea" mutta tällä kertaa maltoin tehdä pelkkää ruutua. Annoin koirien leikkiä sen aikaa, kun väkersin ruudun pystyyn ja kyllä ne pinkoikin! <3 Sitten Lyyti kiinni ja Sunny hommiin. Koska se oli nähnyt jo ruudun rakentamisenkin, annoin sen nähdä myös namikupin, koska ensin treenattiin ruutuun menoa häiriössä. Ja häiriötähän meillä riitti: toisella puolella kenttää (väliä ehkä 70-80 metriä) kaksi jänistä kisaili keväisissä merkeissä ;-) Sunny oli ensin sitä mieltä, että käy pöllyyttämässä niitä mutta kun tarpeeksi sille rähjäsin, se antoi periksi ja innostui tokoilusta. Aika kovaa pitää tolle luupäälle kyllä välillä sanoa...

Aluksi oli namialusta koko ajan ruudusta ja vauhti olikin koko ajan ihan superhyvä. Palkkana oli vain Lyytin ruokanappuloita, koska muuta namia ei kotona ollut. Onneksi Sunny tykkää Roburista :D Ensin tehtiin lähetyksiä ylipitkältä matka sekä Lyytin ohi. Otettiin myös yksi maahan mutta maahanmeno oli niin surkea, että tein sitä vähän erikseen. Uusi maahanmeno etupää edellä down-käskyllä menee kotona sikahienosti ja nopeasti ja vaatii nyt vaan toistoja eri tilanteissa. Esim. kaukoissa Sunny ei tajua sitä ollenkaan. Sitten siirryttiin evl-tyylisiin lähetyksiin mutta pienemmältä matkalta. Kaksi kertaa Sunny lähti vähän mua kohti, muilla kerroilla juoksi hienosti suoraan ruutuun. Tässä pitää lisätä matkaa maltillisesti, niin koira pysyy kartalla! Lopuksi tehtiin vielä lyhyeltä matkalta tyhjiä ruutua. Ekalla kerralla ei ollut ihan keskellä, kun etsi namialustaa, palkkasin tästä hillitysti. Muilla kerroilla meni tosi hienosti keskelle. Lopuksi vielä yksi koemainen lähetys ja käsky maahan, hiljaisesta odottamisesta ruoka. Lyyti sai tehdä muutaman ruudun lelulle ja oli aika lennokas :D En viitsinyt sen kanssa pidempään tehdä, ettei Sunny olisi jäätynyt.

Tänään kokeilin sitten Tiltun ehdotusta Sunnyn seuraamiseen eli luupalkalla. Sattumalta meidän kaapissa oli levymäinen hirvenluu, joka sopi tarkoitukseen mainiosti. Sivulla piippaaminen ei meinannut loppua ollenkaan, mistä muistin, että liikkeellelähdöthän on just ne kaikkein vaikeimmat. Tehtiin sitten lennosta suoralla seuraamista, jotta Sunny saisi hommasta kiinni. Ja uskomatonta mutta totta, saatiin jopa 7-10 askeleen pätkiä hipihiljaa mutta täydessä kontaktissa ja vireessä! Aluksi mulla oli luu oikeassa kädessä/taskussa, jolloin Sunny poikitti aika pahasti. Vasempaan taskuun siirtäminen poisti tämänkin ongelman. 3-7 askeleen jälkeen annoin aina haukkaista luusta ja siitä irtoili aika sopivia paloja - tarpeeksi isoja palkaksi ja vimmanpurkuun mutta niin pieniä, että Sunny halusi koko ajan lisää. Nyt pitäis vaan päästä treenaamaan tätä ja paljon. Eli ensin eläinkauppaan santsaamaan noita luita ;-)