Sellainen maanantai siis meillä. Lyyti on ollut juoksujen jälkeen tosi rauhallinen, myös kotona ja lenkillä. Yhtenä päivänä olin jopa onnellinen, kun se oli suolistanut mun kirahvitohvelin, eli ei ole sentään ihan fletkuksi ryhtynyt. Tykkää kuitenkin tehdä temppuja ja leikkiä, mutta agissa oli ihan onnettoman hidas, vaikka tehtiin vain 2-4 esteen pätkiä. Pussi meni kuitenkin radan osana hienosti.

Olin valmistautunut siihen, että otettaisiin puomia madallettuna pöydältä pöydälle, mutta Heli ehdotti kokonaisen kokeilemista, kun on ollut mietintätauko takana. Heli olikin erinomainen henkinen tuki puomiharjoittelussa, kiitos :D Ensin naksuttelin pari kertaa pelkkää alastuloa, sitä Lyyti tarjosi tosi hyvin, tais mennä joka kerta oikein. Sitten puomille, Lyyti oli löysässä remmissä ja Heli käveli toisella puolella. Ekalla kerralla Lyytiä pelotti ylösmeno mutta tuli kuitenkin. Yllättyi tasaisesta osuudesta ja joha alko Lyyti kirjottaa! Myös loppu meni hyvin. Toistojen myötä epäröinti ylösmenolla väheni ja väheni ja myös Helin puomille heittämät makkaranpalat auttoivat tähän. Viimeisen kerran meni vapaana tosi itsevarmasti ja reippaasti. Joka kerran myös hahmotti alastulokontaktin. Eli nyt vaan toistoja, pelko on jo voitettu :)

Lopuksi tehtiin vielä hyppytekniikkasarjaa, oli ekaa kertaa kasvavana eli 6-7-8-9 välit. Ekalla kerralla yritin lähettää mutta Lyyti ei tajunnut yhtään. Tokalla kerralla kutsuin, pudotti ekan riman. Kolmannella kerralla jätin parempaan paikkaan, nyt tuli tosi hienosti. Eli tokalla kerralla oli vain lähetyspaikka väärä. Treenien jälkeen mietiskelin, josko tän rauhallisuuskauden aikana tekis sen kanssa enimmäkseen estetreeniä eikä ohjauksia. Ohjaustahan se lukee jo tosi hienosti, ja toisaalta se on jo 14 kk, joten voisi alkaa pikkuhiljaa tehdä matalaa rengasta ja keppien alkua. Ja tietenkin noita hyppytekniikkatreenejä.

Sitten Santerin kisanomaiset. Mulla oli aika kiihkeä mummoporokoira treenikaverina, Sunny oli ihan liekeissä :D Tehtiin kaikki liikkeet sekoitetussa järjestyksessä mutta palkkasin joissain väleissä yrittäen piippauksen vähentämistä. Olen todennut, että kaavamaiset treenit lisää piippausta ja yllätyksellisyys vähentää sitä. Mitenpä saada kokeessa yllätettyä koira... Aloitettiin ruudulla, joka oli sikahieno. Täysillä ruutuun ja keskelle, yhdestä käskystä maahan. Liikkeenohjaajan käskystä lähdin kävelemään mutta kutsuin Sunnyn jo n. 5. askeleella, kun se oli hiljaa. Toimi hyvin. Sitten seuraaminen, jossa oli sekä hiljaisia pätkiä että vähemmän hiljaisia, kun intoa oli aika paljon. Mutta selvästi sillä oli ajatus, miten piti olla, ei vaan pää aina kestänyt. Luoksetulossa seisominen oli hieno mutta maahan ei mennyt ollenkaan. Otettiin uusiks ja sama toistui! Jatkettiin sitten ja treenattiin lopuksi erikseen. Liikkeestä istuminen oli piippausta lukuun ottamatta hyvä ilman vartaloapuakin. Kakeissa tekniikka oli hyvä, yhteen istumiseen tarvitsi kaksi käskyä ja toki piippasi koko ajan. Hyppynouto ja metalli oli molemmat tosi hienoja, palautti reippaassa laukassa. Metallista vapautin suoraan repulle, josta kaiveltiin ruoka. Syömisen jälkeen tehtiin vielä tunnari, johon sain Sunnyn melko hyvin rauhoittumaan mutta se oli edelleen niin kierroksilla, ettei ihan pää kestänyt. Ekalla kerralla nosti oman mutta vaihtoi sen kuitenkin väärään, tokalla kerralla nosti väärää mutta toi oman x)

Kisaliikkeiden jälkeen oli aikaa hioa pieleen menneitä liikkeitä. Tehtiin kaikki yhtaikaa, joten häiriötä riitti. Parhaillaan me tehtiin luoksetuloa reunassa, Emmi & Step ohjattua keskellä, Miia & Dori ruutua yhdessä nurkassa ja Jarmo & Neo vielä jotain toisessa nurkassa. Ja hallin kokohan on huimat 15 x 30 :D Me tehtiin enimmäkseen luoksetuloa. Maahanmeno ei toiminut millään äänensävyllä sanotulla down-käskyllä, joten kokeilin maahan-käskyllä, joka toimi hyvin kaikista etäisyyksistä. Siis luoksetulossa vaihdetaan takaisin tähän, muissa liikkeissä käytetään downia. Seisomisetkin oli hyviä, joten palkkasin välillä niistäkin. Ja niin - Santeri ei piipannut lähdössä aina, kun juoksin sen luota pois. Eli taas yllätyksellisyys on avainsana. Tämän session jälkeen odoteltiin vielä Tiltua ja Janinaa, joten käytiin jäähdyttelylenkillä. Takastullessa muut oli ottamassa paikkamakuuta, joten kävin viemässä Sunnyn sinne loppuajaksi, oiskohan ollut minuutin verran. Yritti aluksi piipata mutta kiellosta lopetti eikä aloittanut uudestaan, kun kävin palkkaamassa. Kaikki varmaan ymmärtää, miksi tämä ei toimi kokeessa...

Lopuksi tutustuttiin Tiltun tuoman luupussin sisältöön. Siellä oli kaikenlaisia luita, tikkuja ja korvia, joista me voitaisiin saada hyviä seuraamisnameja ilman, että Sunny tukehtuis niihin. Ehdittiin kokeilla lammastikkua ja kurkkutorvea, jotka toimivat molemmat loistavasti. Tässä vaiheessa Sunny oli niin täpinöissään, että mikä tahansa pussista napattu nami sai sen huutamaan, joten en viitsinyt enää tehdä enempää. Jatketaan vähän toisessa mielentilassa.