Tänään käytiin lappalaisten vapaamuotoisissa treeneissä, mukana oli Anu & Lola, Amy & Sansi, Viivi & Minttu ja Anna-Leena koirineen. Oli tosi kiva nähdä pitkästä aikaa, otetaanhan uudestaankin! Mulla oli molemmat koirat mukana mutta Lyytin kanssa en jaksanut tehdä oikein mitään. Hitto, pitää mennä joku päivä sen kanssa kahdestaan. Sunny oli kyllä hieno koira molempien edestä!

Ihan ekana tehtiin paikkamakuu. Liikkeet Sunny aloitti taas ruudulla, Anna-Leena oli käynyt rakentamassa ruudun ja vei sinne myös lätkän + namin ekalle kerralle. Tehtiin kolme toistoa liikkeenohjauksen kanssa, ekalla oli lätkä ja menin palkkaamaan ruutuun. Tokalla ja kolmannella käskin maahan ja lähdin kävelemään lenkkiä, josta sitten kutsuin, kun oli hiljaa. Kolmannella pääsin jopa kääntymään oikealle ilman piippejä. Kaikilla kerroilla oli tosi selvästi ruudun sisällä, aika keskellä jopa, vaikka ruutu oli taas keskellä kenttää. Mikähän se viime perjantainen oli... Sitten tehtiin aika pitkä pätkä seuraamista Anna-Leenan ohjaamana ilman pysähdyksiä ja paikallakäännöksiä. Tää oli jo pienoinen ihme, nimittäin Sunny ei piipannut edes liikkeellelähdössä eikä yhteentörmäyksessä, ei edes hengittänyt ääneen! Se ei oo varmaan vuoteen tehnyt noin pitkää täydellisen hiljaista pätkää.

Luoksetulot meni aika nappiin kahdella kupilla, Sunny ei ennakoinut kertaakaan. Tässä välissä olin Anulle ja Anna-Leenalle liikkeenohjaajana ja sitten jatkettiin ketjuttamalla liikkeestä istuminen ja kaket. Istuminen oli hyvä, jopa aika hiljainen. Kakeissa piippasi, kun kävelin poispäin mutta kun käännyin kohti, oli täysin hiljaa. Taas yhdestä vaihdosta vapautus. Sitten tehtiin tunnaria ensin Lolalle ja Uulalle ja lopuksi Sunny pääsi vuoroon. Se näytti niin rauhalliselta ja tylsistyneeltä, että uskalsin ottaa kisamaisen. Looginen kommentti tähän olisi "Se oli virhe" mutta näin ei onneksi käynyt. Alku oli kyllä vähän mielenkiintoinen, kun Sunny kävi hyppäämässä n. 5 m oikealla olevan hyppyesteen! Kapulat oli suoraan edessä enkä tehnyt mitään käsimerkkiä. Hypättyään Sunny katteli vähän että öö, mitäs sit piti tehdä. Dementia! Kapulat löydettyään se haisteli nenä korkealla ne läpi, pysähtyi oman kohdalla ja toi sen varmasti. Aina vois mennä näin!