Sunny oli keskiviikkona kipeän oloinen (ontui ihan vähän, ei halunnut lähteä lenkille, nukkui yksin, hermostui kaikista pikkuasioista ja jopa puri meidän pihalle tullutta miestä). Kipulääkkeistä oli mennyt päiväys, joten päätin katsoa pari päivää. Torstaina oli ihan ok, mitä nyt vähän kireä. Perjantaina fyssarilla aristi etujalan taivutusta, vasenta puolta hieroessa pomppasi ainakin viisi kertaa pystyyn, kerran naksautti hampaitaan mun naaman edessä ja toiselle kyljelle ei suostunut enää ollenkaan käymään. Sen selvemmin se ei enää olisi voinut mulle kertoa olevansa kipeä. Perjantaina sain sitten haettua uudet kipulääkkeet ja illalla ekojen tablettien jälkeen oli silminnähden paremmassa kunnossa, silmät loisti ja suu hymyili. Kipuilun alulle ei ollut minkäänlaista syytä, joten kai niveltulehdus taas vain iski. Onneksi kipulääkkeet auttavat niin nopeasti!!! Toko-SM jää nyt siis joka tapauksessa väliin - tsemppiä kaikille sinne asti pääseville!

Torstaina oli Lyytin tokokurssin viimeinen kerta, jossa tehtiin kaikki alokkaan liikkeet. Mulla oli Sunnyn takia tosi paska fiilis, ja Lyytihän heijasteli mun olemusta olemalla tosi rauhallinen ja vähän alakuloinen. Paikkamakuussa en taida jaksaa enää vaatia päätä maahan, kun pysyy hyvin ilmankin. Seuraaminen meni pienissä pätkissä hyvin mutta pidemmissä meni sekoiluksi. Liikkeestä maahanmeno oli hyvä, seuraamisessa autoin mutta maahan meni pelkästä käskystä. Luoksetulo oli Lyytin mielestä tosi epäilyttävää ja se ravasi koko matkan, joskin tuli hyvin sivulle. Se ei nyt oikein tiedä, saako tulla vai ei. Otettiin myöhemmin vielä vauhtiluoksetulo. Liikkeestä seisominen meni samoin kuin maahanmeno. Hypyssä Lyyti ei oikein lähtenyt sivulta liikkeelle ilman apuja. Tämän jälkeen en enää jaksanut tehdä mitään, kuuntelin vain Hannan neuvoja muille - ja Lyyti nukahti mun jalkoihin.

Mökillä treenattiin Lyytin kanssa aina vain hetki kerrallaan. Lauantaiaamuna noutoa, joka meni tosi hienosti, Lyyti kantaa kapulaa jo aika lähelle mua. Lauantai-iltana pieni palkattomuustreeni. Laitoin lelun portaille, tehtiin muutaman askeleen seuraaminen, jätöt liikkeestä (mutta ei seuraamisesta) ja sivulletulo. Joka välissä kehuin ja annoin Lyytin hypätä mua vasten. Viimeisestä sivulletulosta vapautin sitten lelulle. Lyyti oli vähän hämillään mutta teki ihan hienosti. Sunnuntaiaamuna tehtiin vielä luoksetuloja alamäkeen ja ne olikin kivan vauhdikkaita sekä tule- että sivulle-käskyillä. Santerin kanssa uskalsin viikonlopun aikana tehdä vain ihan pienen seuraamisen sekä liikkeestä istumista, joka alkaa olla jo aika varma.

Tänään käytiin vielä Lyytin kanssa agitreeneissä, joissa tehtiin tällaista Helenan rataa:

Rimat oli tänään 25-40 cm eikä yksikään pudonnut. Aloitettiin vikoista pätkästä, Annika laittoi lelun vikan esteen taakse. Lyytin ilme oli aika loistava, kun se bongasi lelun :D Muuten meni ihan kohtuullista vauhtia mutta sitten lähti aina täysillä. Ekan pätkän ohjasin takaa leikaten ennen kolmosta, kutosta ja putkea. Takaaleikkaukset alkaa kyllä mennä tosi hyvin, Lyyti irtoaa ja kääntyy oikeaan suuntaan varmasti. Tauon jälkeen mentiin vielä koko pätkä niin, että mulla oli lelu kädessä. Se meni oikeestaan tosi hyvin, ainoa ongelma oli este 16, jolle olin armottoman myöhässä mutta sain Lyytin viime hetkellä kierrätettyä esteen taakse. Lopuksi otettiin vielä lähtöä kutsumalla. Lyyti tuli kovaa, jos mulla oli lelu kädessä - jos ei, niin ei. Yksittäisistä tehtiin keppejä (toivotonta), puomia ja A:ta lelulla (alastulo hidas).