Eilen oli taas Kristan vetämät agitreenit. Tehtiin Lyytin kanssa vain yhtä pätkää, hyppy-Uputki-kaksi hyppyä kurvissa-vinottain toisiinsa nähden kolme hyppyä. Rimat oli 40-55, kaikki pysyivät ylhäällä. Vikan hypyn jälkeen oli lelu, jonne Lyyti irtosi vauhdikkaasti, harmi vaan että puolet esteistä jäi välistä ;-) Varsinkin putken meni ohi melkein joka kerta ja samoin 4. tai 5. hypyn. Mutta sehän onkin oppinut menemään lelulle vain suoralla, ei vielä oikein ymmärrä, että ennen sitäkin pitäis tehä hommia ;-) Jälkeenpäin tuli mieleen, että 5. ja 6. hypyillä taisi olla liian lyhyt väli, kun ne kuitenkin oli 55 cm korkeita. Voi olla, että Lyytin ois ollut mahdoton laittaa askeleensa siihen. Jollain kerralla kokeilin erilaista ohjausta, valssasin 4. hypyn jälkeen ja takaaleikkasin kutoselle. Se meni jo vähän paremmin mutta sitten alkoi aikakin loppua. Luultavasti siis jos Lyyti alkais mennä tota tyyliä rataa aina, niin mun pitäis muuttaa ohjausta aika paljon. Se tuntuu tarvitsevan ihan erilailla tilaa. Voi olla, että se ohjaajan ja koiran välinen "kuminauha", josta Elina Jänesniemi puhui, onkin meillä paljon pidempi kuin mitä kukaan (minä mukaan luettuna) on luullut.

Yksittäisenä ehittiin vain keppejä, kuudella kepillä ja ohjureilla. Useita kertoja hyppäsi ohjurin yli, kunnes mä tajusin, että näitä kertoja yhdisti jokin: Lyyti hyppäsi ohjurin yli aina, kun sanoin "mene vaan". Sitten olin hiljaa ja kummasti pysyi kepeillä. Ja mä kun luulin kannustavani koiraa...