Huhtikuussa kun kirjoitin Vapulle, mitä hyppyongelmia meillä on, lista näytti tältä: lähtöhypyn kiertäminen, takaakierron/pakkovalssin jälkeinen korkea hyppy ja muurin palikat. Ja kyllähän niihin kaikkiin löytyi syy (parin Siuntion reissun ja 45 hyttysenpureman jälkeen) ja toivottavasti ne saadaan harjoittelulla kuntoon :-)

Eilen aloitettiin taipumisella. Sen Lyyti meni melko hienosti, ainoastaan pari kertaa jätti keskihypyn välistä (silloin kun mä en törkännyt sitä perseelläni ;-)). Avuksi laitettiin siiveke sisäkaarteeseen ja sitten ongelmia ei enää ollut, ei myöskään huomattavaa puolieroa. Tästä olen _todella_ onnellinen, koska vuosi sitten taipuminen oli Lyytin mielestä ihan liian vaikeeta, oikeestaan mahdotonta ja vielä pentujen kidutusta. Loppuvuodesta se rupesi jo sujumaan eli ilmeisesti kyseessä oli fyysinen kehitys sekä kasvun että lihasten kannalta. Lyytin asenne oli myös kohdallaan tästä ja siitähän myös näkee, ettei oo liian vaikeeta.

Sitten tehtiin sellainen lähtötilanne, jonka mä muistin talven treeneiltä ja jossa Lyyti oli ohitellut ykköshyppyä. Eli alussa hyppy (55 cm), sit suora putki ja sen jälkeen perussarja. Eka kerta meni ongelmitta. Tokalle kerralle rima nostettiin 65 senttiin ja mä menin toiselle puolelle. Lyytin ponnistus kai epäonnistui ja eka rima tippui. Sarjalla taas rytmi meni sekaisin ja jalat meni ihan miten sattui (yhteen väliin ei ottanut takajalkoja ollenkaan, sitten meni yksi etujalka edellä jne). Seuraavalla kerralla laskettiin rima taas 55:een mutta Lyyti löysi kai maasta jotain syötävää  ja sitten kaikkien näiden sekä kuumuuden yhteistuloksena oli vireen romahtaminen. Lyyti aloitti jo ahdistelun ja emmä osaa -asenteen mutta mä yritin olla menemättä siihen mukaan ja sainkin sen istumaan. Tehtiin kerran pelkästään ykköshyppy pallonheitolla. Tästä sitten suoraan lelusta irti istumaan ja uusi yritys. Ja sitten se tietysti oli vinossa ja kiersi sen hypyn! Nyt perussarja oli kuitenkin ok. Lopuksi saatiin vielä onnistumaan lähtöhyppy ja putki ja tähän lopetettiin. Lyyti oli aivan puhki, väsyi paljon nopeammin kuin edellisillä kerroilla. Uskon kuitenkin, että siihen vaikutti vaikeiden treenien lisäksi 23 asteen lämpö ja kymmenet itikat. 

Ilmeisesti siis Lyyti ei ymmärrä, että jos se on vinottain ykköshyppyyn nähden, niin sekin kuuluisi hypätä. Vappu näytti, miten lähden treenaamaan ihan vaan yhtä hyppyä antamalla koiran tarjota sitä. Siitä sitten kulmia ja sitten korkeus. Summauksena oli, että kaikista korkeimmat hypyt on sille vielä liian vaikeita, kun takapäässä ei ole tarpeeksi voimaa eikä selässä tarpeeksi tukea. Vauhdista menee vielä mutta pienestä vauhdista ei (ykköshyppy ja takaakierrot/pakkovalssit). Ja maksimuurihan on aina sen 65 cm eli palikoiden lentelykin selittyy tällä samalla. Nyt meillä on hirvee kasa erilaisia harjoitteita kesäksi, joten ei kun treenaamaan :-) Lyytille erityisen tärkeitä on hyppykulman muuttamistreenit eli yksittäishyppy (myös okserilla) ja sarja, jossa on apuhyppy, korkeampi okseri ja vielä lopuksi yksi tasapainottava hyppy.

Nyt kesällä en aatellut kisata enempää. Treenataan hyppytekniikkaa, ohjausta, keppejä varmemmiksi ja kontakteja nopeemmiksi. Ja kasvatellaan kuntoa, sekä ohjaajan että koiran! Juoksutkin voi periaatteessa alkaa koska vaan, että sen puoleen tulee kunnon taukokin pidettyä.