Tänään oli jännät paikat, kun Lyytillä oli luonnetesti. Etukäteen kehitin kaikenlaisia kauhukuvia siitä, että se traumatisoituu tai menettää luottamustaan ihmisiin, kun se on niin nuorikin... Onneksi mitään tällaista ei tapahtunut ja pentu selvisi hienosti kaikista järkytyksistä. Paikka oli Tuusula ja tuomareina Söderholm ja Matsuoi.

Pisteet:

Toimintakyky +1 Kohtuullinen
Terävyys +1 pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 Kohtuullinen
Taisteluhalu +2 Kohtuullinen
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Tempperamentti +3 vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus: +++ laukausvarma
Yhteispisteet 172

Ja selitykset. Ensin Lyytiä tylsistytti, kun tuomari jutteli mun kanssa ja se piippaili ja tutki ympäristöä. Sitten se keksi, että tuomarihan on tässä sen takia, että se voisi rapsuttaa pieniä povokoivia. Eli hyppäsi vasten eikä luopunut paikasta ennen kuin toinen tuomari toi kepin. Lyytihän ei juuri oo vieraiden kanssa leikkinyt mutta aika kivasti se kävi kiinni ja uhkaakin kesti. Kelkalla haukkui kyllä mutta mun takana ja yli minuutti (aika paljon enemmän kuin Santerilla!) kesti, ennen kuin meni hirvitystä tutkimaan. Takas tullessa mulkaisi sitä kerran.

Hyökkäyksessä se haukkui koko ajan (jopa aavistuksen uskottavammalla äänellä kuin yleensä murr-vuhh) ja teki lapinridgebackin olemattomilla karvoillaankin - mutta tämän kaiken teki mun takana :D Mun mielestä tässä näkyy se, että se on tottunut luottamaan lauman ylempien (mun ja Sunnyn) puolustamiseen ja se voi kiljua turvasta. Uhan loputtua se kuitenkin palautui heti ja jäi tuomarin luokse rapsutettavaksi. Ja luokse tuli hienosti :-) Haalarin ja tynnyrin kohdalla pomppas kovaa, toisella kierroksella vaihtoi haalarin kohdalla mun toiselle puolelle muttei sen enempää paennut ja tynnyriä meni haistelemaan. Pimeässä tassutteli koko ajan (kuulin askelten äänen) mutta ei löytänyt mua heti, vaikka kävi kaksi kertaa metrin päässä. Laukauksiin reagoi muttei millään lailla paennut.

Kun tuomarit menivät sisälle, se vuorotellen hyppäsi Nooraa, Maria ja Petriä vasten rapsutettavaksi ja sitten leikki mun kanssa loppuajan. Illalla hyppytreeneissä se vähän haukkui kentälle pimeästä huppu päästä tullutta Eilaa mutta meni kyllä kattomaan, että ei se varmaan ainakaan pahasti traumatisoitunut ;-) Ihanaa, nyt se on ohi!

Sanotaan nyt muutama sana treeneistäkin. Santerilla oli eilen vanhusten tokotreenit ja jumankauta se oli vauhko! Ja voi sitä metelin määrää! Mutta oli kyllä tosi kivaa tehdä sen kanssa - se osaa niin paljon ja on niin sellanen, noh, Santeri :D Treenattiin seuraamista, jättöjä, ruutua ja ohjattua ja varsinkin ruutu oli sen mielestä aivan mahtava juttu <3

Lyytin kanssa hyppytreenejä ei suinkaan oo tehty joka viikko, mutta tänään vihdoin käytiin ihanassa sadekelissä. Lyyti teki ensin perussarjaa. Eka kerta vauhdista: hienosti malttoi olla loikkaamatta kahta estettä kerralla. Toka ja kolmas kerta takaakiertoina: Helin mielestä tokassa sarjassa oli alku ja loppu vaikeita mutta keskellä meni hyvin, kolmannessa vain alku oli vaikea. Mun mielestä tää kolmas sarja oli aavistuksen parempi kuin edelliskerralla tehdyt vastaavat. Toisena harjoituksena tehtiin kaarretta, tarkoituksena lähinnä ottaa video siitä, jotta voin varmistaa Anna B:ltä, oliko tämä se, mitä hää tarkoitti :D Mutta ristilaukkaa meni taas, koko kaarteen.