Viime sunnuntaina Lyyti sai taas kokeilla missin elämää ja vieläpä Suomen suurimmassa näytelmässä eli Messarissa :D Mentiin kävellen ja kyllä Lyytiä vähän ihmetytti, että miten meidän riekkukentällä oli niin paljon autoja ja koiria. Ja että sinne taloon voi mennä sisäänkin! Sisällä Lyyti pärjäsi ihan hyvin - liukasta lattiaakin oli vain yksi käytävä, josta selvittiin helposti. Kehän laidalta saatiin seinänvieruspaikka, jossa istuskeltiin ennen omaa kehää. Kehässä Lyyti ei taas meinannut tajuta, että tää oli se laji, jossa pitää vain pönöttää ja tarjosi peruuttamista, välillä maahanmenoakin... Juostessa tuli välillä laukka-askelia eli ainakin Lyytillä oli kivaa kehässä! Tuomari Pekka Teini arvioi Lyytin tällaiseksi:

"Mittasuhteiltaan oikea, erittäin kaunispäinen, rotutyypiltään erittäin hyvä narttu. Hieno, pitkä pää, sopiva otsapenger, hyvät korvat. Hyvät kulmaukset edessä. Selässä hieman pehmeyttä. Lantiossa hyvä pituus, reidessä riittävä leveys. Turkki tänään kovin pehmeä. Saisi liikkua sekä edestä että takaa pidemmällä askeleella."     Tulos: AVO ERI 2 (ilman SA:ta)

Turkki on todellakin pehmeä, ihan sellainen halittava ja paijattava :D Ehti sentään kasvaa takaisin marraskuun Kalju K. Kojootti -lookista. Liikkeisiin mä luulen, että vaikuttaa se, että Lyyti on niin kontaktinhakuinen. Sen pitäis siis juosta pää alhaalla mutta se kattelee mua vähän väliä. Jos se ravais, niin kuin se ravaa juoksulenkillä, niin ei kyllä kukaan vois sanoa, että askel on liian lyhyt. Pitäisköhän siis tota näyttelyjuttuakin joskus harjoitella?!

Keskiviikon treneissä tehtiin tällä kertaa Jennan ihan omaa ratapohjaa. Aikaa oli taas 11 min eli tehtiin yhdessä pätkässä. 2-3-esteillä oli välistäveto, sitten koira putkeen ja ohjaus puomin toiselta puolelta hyppy ja putki. Ja ai että se meni hienosti!!! Menin kutsumaan kolmosen kohdalle ja Lyyti tuli välistävedon niin pienellä tiellä, kuin on ylipäätään mahdollista. Ja leijeröinti se vaan aina on yhtä makeeta. Putken jälkeisellä hypyllä lähdin menemään ja Lyyti tuli ohi. Toisella kerralla vietynä se katsoi kauempana olevaa rengasta ja tuli pitkä kurvi. Siis ilmiselvä jaakotus-paikka enkä mä huomannut sitä! Tyhmä minä! Jaakotuksella kohta meni nappiin. Seuraavaksi oli kolme hyppyä, joilla tehtiin persjättöä, mitä en ois ikinä ite keksinyt siihen tehdä. Meni kuitenkin ihan jees. Kepit oli n. 45 asteen avokulmassa. Tätä ollaan treenattu kotonakin ja oikein on mennyt jokainen. Sisäänmeno meni hyvin mutta jostain syystä Lyyti pujotteli etananvauhtia. Nopeutui kuitenkin vähän, kun palkka tuli Jennalta. Kerran nopeutui niin paljon että jätti kesken ;-) Loppu oli kai ok, en muista ihan tarkkaan. Sitten piti vielä kokeilla koko rataa, aikaa oli 40 sekuntia. Tästähän mä hermostuin ja aloin sekoilla. Ensin Lyyti ei löytänyt putkea, sitten unohdin tehdä jaakotuksen putken jälkeiselle hypylle, sitten persjättökohdassa tein jotain aivan ihmeellistä, minkä seurauksena Lyyti lennätti kaksi rimaa! Ei saisi ikinä alkaa hermoilla ja kiirehtiä, se on tosi epistä koiralle!

Kun oltiin tehty oma osuus ekana, oli vielä puolisen tuntia treenivuoroa jäljellä, joten otettiin reunalla yksittäisesteitä. Ensin rengasta niin, että Kati palkkasi namilla toiselta puolelta. Aloitettiin siis varovaisesti loivaa kulmaa renkaalle ja onnistumisprosentti oli 100 eli tämä on varmaan hyvä tapa tämän asian harjoitteluun. Lisäksi tehtiin puomin alastuloa, siis pelkästään loppua eli koira hyppäsi reunasta puomille ja laittoi tassut maahan. Tämäkin namipalkalla. Kyllä se niin hyvin laittaa tassut maahan, että en mä oikein ymmärrä, miksei se muka tietäisi, mitä sen pitää tehdä.

Jatkoa seuraa, nimittäin lauantaina oli Sunnyn tokovuoro ja kun olin kuullut, että paikalle tulee vain yksi treenikaveri, päätin ottaa Lyytin mukaan. Hallissa ei ollut ketään, kun me tultiin, joten aloitettiin Lyytin kanssa hyppytekniikalla. Ensin korkeudenarviointia Lyytille räätälöidyllä sarjalla eli korkean esteen jälkeen oli vielä yksi matala, jotta Lyyti ei ottaisi korkealle tappohyppyä. Korkeudet tais olla 55-45-55-35. Videokameraa ei ollut eikä toisia silmiä, mutta mun mielestä Lyyti hyppäsi noi matalammat oikein kauniisti mutta 55:llä teki vähän etujalat leukaan -hyppyjä (http://koirakuvat.kuvat.fi/kuvat/Agilitytreenit/2011-06-01+hyppykurssi/20110601_1MG_4679.jpg). Matala este korkean jälkeen auttoi kyllä tappohyppyjen eliminoimisessa. Toisena harjoituksena tehtiin taipumista ihan sillä normaalilla sarjalla. Ensin oikealle Lyyti otti viimeiseen väliin laukka-askeleen, kunnes mä tajusin, että olin lähettänyt sen liian tiukasta kulmasta. Suoralla lähestymisellä ekalle välit onnistui. Vasemmalle onnistui kaikki ja suoristuskin oli hyvä. Santerin treenien jälkeen otettiin vielä puomin kontaktia, ensin samoin kuin keskiviikkona, sitten alastulo nostettuna pöydälle. Ja tässä näkyikin sitten ongelma. Eli sivusta tullessa Lyyti tulee hyvin alas mutta kun piti tulla koko alastulo pöydältä, niin eipä enää oltukaan niin nopeita. Mulla siis meni väärin tää asian paloittelu. Vapun motivointikurssillahan me just tätä tehtiin. Eli oikea paloittelu olisi: puomi maassa pelkkää juoksua täysillä sen yli ja sitten pelkkää alastulolle menoa puomin sivusta. Vasta kun nämä on kunnossa, voidaan yhdistää alastulo pöydälle. Tässähän meille riittää treeniä seuraavaks puoleks vuodeks ;-)

Tosiaan tämä tapahtui Santerin treenien yhteydessä. Mä oon kyllä vähän huono treenaamaan kahden koiran kanssa samalla vuorolla. Tuntuu, etten oikein keskity täysillä kumpaankaan ja sitten ei ole lihaksille hyvä odotella vuorotellen häkissä. Tämän takia treenaan myös vähän "kiireisesti", mikä taas vaikuttaa negatiivisesti palkkaamiseen :-/ Ei oteta tavaksi! Santerin kanssa tehtiin seuraamista hyppysarjan välissä (ok), ohjattua noutoa (ei kovin hyvä) ja kaikki jätöt peräkkäin (onnistui ihan nappiin!). Kotona Santeri on melkein oppinut tuomaan mulle tohvelit. Melkein sen takia, että mä saan käteeni myös kaiken muun lattioilta irtoavan tavaran ennen kuin tulee se oikea ;-)