Perjantaina se kauan jännitetty valmennus sitten alkoi. Tää eka kerta oltiin Ihahin kentällä Kivikossa ja kouluttajahan on siis Nina Manner. Olin ihmetellyt, miten me saadaan siellä kulumaan neljä tuntia vaan meni vielä yli senkin :D Treeni alkoi esittäytymisellä ja ohjaajien juoksukunnon testaamisella (piip-testi). Mä juoksin kunnes en enää pysynyt vauhdissa ja pääsin muistaakseni tasolle 9. Tuntui kivalta jaksaa niinkin pitkään, mutta sit ei paljon enää naurattanut, kun olis pitänyt jaksaa vielä treenata koko ilta + lauantaina jaksaa painaa Jaskan kanssa estekisoissa. Ei oikeen löytynyt voimaa jaloista enää ton jälkeen :D

Koirien kanssa aloitettiin puomin ja keinun kellotuksilla. Ohjaajalle oli neljä eri määrättyä paikkaa, joihin piti sijoittua, kun koiran piti suorittaa kontakti. Ensin mentiin puomia, jossa Lyyti muistaakseni meni ihan ok vauhtia, ei kyllä tullut ihan nopeasti alas mutta ei nyt suorastaan hipsutellutkaan. Kerran ainakin loikkasi vähän liian ylhäältä. Yksi ohjaajan paikka oli puomin keskikohdalla ja sellasta me ei olla treenattu - siinä kohtaa Lyyti ei mennyt loppuun asti. Ninan kanssa puhuttiin, että ei tää kyllä vielä kovin varma ole ja koira vähän kyselee ja sillee, kun ei oo ihan satavarma siitä, mitä pitää tehdä. No täähän oli meidän ongelma jo pysäytyskontaktissa. Todettiin kuitenkin että koska ollaan treenattu tällä systeemillä vasta 2 kk, niin jatketaan ainakin syksyyn asti. Sitten katsotaan uudestaan, toimiiko vai pitääkö jotain muuttaa. Keinu meni ihan uskomattoman hienosti joka kerta, ihan ekasta lähtien ja kaikista sijoittumisista. Ninakin kehui, että aika nopeita suoritusaikoja tuli :-) Sellanen vinkki saatiin, että vois joku kerta palkata sitä heti alastulosta, niin vahvistuisi se paikka, johon sen kuuluu tulla alas (eikä vain loikka).

Lopuksi tehtiin rataa ja voi hyvää päivää mitä säätöä. Ekalla kerralla tehtiin pari hyllyä ja sen vielä pari virhettä, rytmitys oli ihan pielessä, tein aivan ihmeellisiä korjauksia (esim. väärän putken pään jälkeen laitoin Lyytin vielä oikeeseen päähän) ja tän kaiken lisäks Lyyti rupes radan lopussa mörköilemään suoraa putkea, jonka se oli kuitenkin jo kerran mennyt aikaisemmin radalla! Siis wtf! Itseni puolustukseks voin sanoa, että siinä vaiheessa iltaa tassu painoi jo aika paljon :D Vieläpä kun oltiin ihan viimeisinä vuorossa. Keskittyminen oli aika nollassa. Mutta pitäishän sitä turnauskestävyyttä ruveta jossain vaiheessa löytymään, jos meinataan joskus jotain kisapäiviä jaksaa. Lyytin putkimörköilyyn en kyllä oikein keksinyt syytä, ellei sitä sitten hämännyt pimeys (vaikka kentällä oli kyllä valot). No jos nyt pitää keksimällä keksiä jotain positiivisiakin puolia radasta, niin kepit meni tosi hienosti ja mun silmään ihan vikkelästikin ja radan keskellä ollut s-kurvin tyylinen hyppyjuttu saatiin tehtyä pienillä kaarroksilla.

Seuraava kerta on jo tänä perjantaina, josko sillon saisin vähän tsempattua paremmin. Huoh.