Nimittäin vauhtia hankkimaan. Mutta mennääs järjestyksessä eli ensin keskiviikkoiset Outin treenit. Tehtiin 26 esteen rataa ja tällä kertaa suosiolla pätkissä :D Aikaa oli 11 min, tehtiin yhdessä osassa ja rimat oli kai 45-55 cm. Radan alkupuolella oli leijeröitävä hyppy, josta Outi palkkasi Lyytin. Meni kyllä oikein joka kerta, ekalla Lyyti vähän kyseli, sitten meni suoraan mutta parhaiten meni silloin kun en ängennyt sen mukaan edelliselle hypylle vaan lähetin sen sinne, jolloin oma linja meni hyvä. Eli siis älä säntäile vaan malta. Huoh. Kepeillä oli kai jotain pientä sekoilua mutta tärkein pointti oli Outin huomio siitä, että pysähdyn aina keppien alussa. Siinähän on jotain ideaa, jos kulma on kovin vaikea (odotan, että koira saa ittensä taivutettua ekaan väliin) mutta tollakin radalla kulma oli niin loiva, että mun töppäily vaan aiheutti koiralle epävarmuutta. Eli kun liikuin tasaisesti, koirakin meni paremmin :-) Puomilta oli käännös vähän takaviistoon ja sehän on vähän ongelma tällä hetkellä, kun mun pitäis päästä juoksemaan kontaktin kohalle tai sen ohi. Täytyy varmaan koettaa treenata tota etupalkalla. Muuten oli nyt ihan järkevää ja hallittua tekemistä, kun en ahnehtinut koko rataa.

Perjantaina Lyytillä oli fyssari ja siellä oli sekä hyviä että huonompia juttuja. Hyvät oli ne, että lihaksisto oli kauttaaltaan vahvistunut, etenkin syvältä. Jee. Ikävämpää oli, että oikee takajalka oli jonkin verran jumissa. Tamaran sanoin ollut kovassa käytössä. Ei mitään huolestuttavampaa kuitenkaan eli voidaan ihan jatkaa samaan malliin :-) Juteltiin vähän myös vauhtitreenin aloittamisesta ja se tapahtui sitten tänään. Oltiin hallilla ihan kahestaan ja sen verran voi ittelleni antaa tunnustusta että olin suunnitellut tarkasti pätkiä myöten.

Palkka oli joka kerta radalla. Treenattiin n. 20 min kahdella juomatauolla. Rimat ja muuri oli medissä, rengas maksissa eikä Lyyti siltikään mennyt matalaliitoa vaan sihtasi ja hyppäsi. Kuinkahan matalat rimojen pitäis olla, että se liitäis... Aloitettiin hienosti lopusta eli 9-11. Ekalla kerralla Lyyti kääntyi putken jälkeen vähän kohti mua, ohitti renkaan ja hyppäsi vikan hypyn. Tokalla kerralla meni kaikki. Sitten 7-11 (ok), 4-6 (ok). Pätkällä 1-6 mä olin sisäpuolella, Lyyti tuli putkesta ennen mua ja hyppäsi nelosen väärinpäin. Ratkaisu oli mennä alkusuora ulkopuolella ja takaaleikata neloselle. Kertaalleen vedettiin myös koko rata. Tauon jälkeen tehtiin myös toisinpäin eli 3. putkelta käännyttiin muurille. Näin päin tehtiin kolmessa pätkässä. Radan keskellä harjoittelin malttamista eli en ängennyt kohti putken suita vaan jopa yritin olla paikallani. Kyllähän Lyyti irtoaa, kun sitä vain päästää menemään. Ehkä vähän aiemmin ois kyl voinu lopettaa mutta positiivista on kuitenkin, että Lyytin yrittäminen, irtoaminen yms. ei loppunut.

Tärkein huomio oli se, että kun palkka on radalla, Lyytin vauhti kasvaa n. puolella. Esim. loppusuoralla se oli jokikinen kerta n. 5 m ennen mua maalissa, vaikka juoksin kovaa. Täähän ei kyllä ollut mulle mitään uutta tietoa, mutta hyvä muistutus. Sit vielä kun sais koko radan menemään yhtä nopeasti ja itsevarmasti.