Vietin viime viikonlopun lappalaisten erkkarissa Seinäjoella Minnan ja Oskun kanssa. Lauantaina illalla oli ohjelmassa vuoden koirien palkitseminen. Sunny oli Vuoden aktiivilapinporokoira -kisassa toinen ja voitti Vuoden agilitylappalainen -palkinnon kolmannen kerran peräkkäin. Näin pytty jää meille :) Lauantaina aamulla katselin tokokoetta ja mietin, miten ihmeessä pystyn olemaan jännittämättä meidän kokeessa...

Eilen tulin takaisin ja mentiin suoraan Pasilan asemalta tokoilemaan. Äiti toi Sunnyn mulle ja Iina tuli junalla sinne :D Treenailtiin Käpylän urheilupuiston kentällä. Sunny oli ihan hepuleissa, kun olin ollut koko viikonlopun poissa. Oli kyllä tosi ihanaa nähdä sitä ja ihan vain käydä lenkillä.

Sunnylla on ärsyttävä tapa perusasennossa: kun sille antaa namin siinä istumisesta ja hiljaa olosta, se nielaisee namin, katsoo maahan ja haukahtelee. Varmaan yrittää saada namin takaisin suuhun... Tähän auttoi yksinkertaisesti se, etten enää antanut kokonaista namia vaan pienen murun. Tällöin Sunny sai kuitenkin palkkaa mutta nielaiseminen ei ollut enää juttu, jonka jälkeen sai alkaa räkyttää ;)

Otettiin pitkästä aikaa narupallopalkka käyttöön. En edelleenkään repinyt sitä täysillä tai heittänyt kovin kauas, ettei Sunny riuhtoisi selkäänsä kipeäksi. Virtaa riitti kyllä yleisesti, mikä näkyi odotusajan räksyttelyn lisäksi nopeissa ja sähäköissä seuraamisissa, luoksetulossa ja noudoissa!

Pohdiskeltiin, onko paha antaa sen huutaa odotusaikana. Periaatteessahan se on "vapaalla" ja vain käskyn alla pitäisi olla hiljaa. Mitään ei tietenkään aleta tehdä, kun se haukkuu. Olisiko kuitenkin parempi pitää sitä enemmän sivulla istumassa (mikä puuduttaa pitemmän päälle) ja pitää siinä hiljaisena?