eli onneksi on agility. Aivan tappava viikko töiden ja opiskelun kannalta, joten mikä olisikaan parempaa vastapainoa kuin agi. Keskiviikkona Jenna oli kipeänä, joten treenattiin Mikaelan ja Katin kanssa kolmistaan. Rata näytti tältä: a1.sphotos.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-ash3/553227_10150700110019169_739479168_9030649_962146597_n.jpg ja me mentiin esteitä 1-14. Rimat oli 50-55 ja aikaa oli liikaa.

Alkulämpäksi otettiin vähän putkia ja puomia. Ekalla kerralla Lyyti loikkasi oikeen komeasti! Niin selvästi että jopa mä sain estettyä lelun nappaamisen ja huomauttamaan, että olipahan loikka. Ei oo varmaan ikinä korjattu virhettä näin hyvin. Lyyti ei ollut moksiskaan vaan jopa räkytti multa lupaa mennä uudestaan puomille. Ja sen jälkeen se juoksi yhtä nopeasti ja alas asti joka ikinen kerta. Vau! Radan alku pelitti aika kivasti. Menin kutsumaan keinun läheltä, merkkasin kakkosen ja lähin jo liikkeelle. Kolmosella tein persjätön. Saatiin menemään oikein, vaikka mä muistinkin persjätön hitusen liian myöhään. Tehtiin puomille asti pari kertaa, sitten jatkettiin eteenpäin. Puomin jälkeen tein valssin, sit kasille jaakotus. Kympillä jostain ihme syystä kierrätin sisäkautta; varmaan kattelin noita shelttejä ;-) 13 toimi päällejuoksuna ja sitten oltiinkin jo A:lla, jonka kontakti onnistui myös joka kerta. Tähän ois pitänyt lopettaa mutta kun oli vielä 10 min aikaa treenin lopuksi, niin tehtiin vielä vähän yksittäisiä. Plaah, keinut meni aika hitaasti ja rengastreenissä Lyyti oli jo ihan loppu. Kerran hyppäsi renkaan sivusta mutta Mikaela-avustaja oli hereillä eikä palkannut. Muut kerrat meni hyvin ja kulmista tosiaan tultiin.

Perjantaina mulla oli vain kaksi koulutettavaa tulossa 1,5 tunnin ryhmään, joten otin Lyytikäisen mukaan "mallikoiraksi". Aiheina oli hyppytekniikka, yksittäiset esteet ja Kiti otti lisäksi irtoamistreeniä. Kumpikaan koulutettavista ei ollut tehnyt hyppytekniikkaa ainakaan pitkään aikaan, joten aloitettiin perussarjalla. Lyyti teki kaksi toistoa lähettämällä ja yllättäen otti joka välin eikä loikannut viimeisiä hyppyjä. Toisena sarjana tehtiin korkeutta, jossa Lyytille laitettiin 45-55-60-60-50 ja korkean hypyn jälkeen oli vielä yksi 20 cm hyppy. Ekalla 60 cm kerralla sille tais iskee rimakauhu, kun otti laukka-askeleen ja sillähän päätyi aivan liian lähelle hyppyä. Selviytyi kuitenkin jotenkuten. Muut kerrat oli ihan ok eikä ainakaan Akin mukaan hypännyt liian korkealle. Aivan lopuksi näytin Lyytin kanssa vielä ennakoivaa ohjausta radalla, jossa Kiti oli tehnyt irtoamista. Ja voi luoja Lyyti oli taitava! Yleensähän, jos mun pitää näyttää jotain, mua alkaa jännittää ja hermostuttaa ja menee ihan piäleen. Vaan ei nyt. Mä vielä oikein liioittelin ja käänsin kropan 2-3 metriä ennen estettä; Lyyti kävi hyppäämässä esteen ja kääntyi uskomattoman tiukasti siivekkeen ympäri takas. Otettiin vielä koko homma suoraan ja sen jälkeen käännös kesken radan takaisinpäin: tulos oli yhtä hyvä. Jos mun pitäisi sanoa yksi ylpeydenaihe meidän tekemisessä ja Lyytin koulutuksessa, niin se on kyllä tämä.

Lauantaina päästiin pitkästä aikaa Santerin tokotreeneihin. Meiltähän jäi kaksi kertaa väliin, kun eka olin oksutaudissa ja tokan aikaan oltiin Lapissa. Sunny teki ensin lyhyen paikallaolon "nuorison" häiriökoirana ja oli yllättäen ihan hiljaa! Onkohan se tullu vanhaks. Sitten seurailtiin ja ihmeellisesti se korjas aina paikkaansa edistämisestä oikeaan paikkaan, kun aina peruutin pari askelta. Jätöt vedettiin taas kerran läpi ja kerrasta oikein meni. Sitten ruutu ja voi dementia :D "Kokeilin" täydestä matkasta, Sunny lähti juoksemaan reippaasti eteenpäin, sitten lähti valumaan sivulle ja lopulta kääntyi kattomaan mua. Varmaan se muisti, että ruutu tarkoittaa että juokse johonkin mutta unohti, mihin piti juosta :D Otettiin sitten kosketusalustan kanssa lyhyempää matkaa ja sitten kokeiltiin uudestaan kaukaa. Taas Sunny lähti juoksemaan ja valui sivulle mutta sitten lamppu syttyi ja ruutu löytyi :D Dementikon kanssa tokoilu on aika hupaisaa. Sen sijaan luoksetulot meni tosi näpsäkästi, samoin tunnaritikun etsiminen vaikeista paikoista. Ei se koskaan kisaurallaan pysähtynyt luoksetulosta noin hyvin.