Tänään ahkeroitiin molempien kanssa tokotreeneissä. Ensin oli Sunnyn treenit, joissa aiheena oli ruutu ja kaukot. Odotusaikana tehtiin seuraamista (suorat ja pysähtymiset menee piippaamatta) ja kaikkia jättöliikkeitä. Nyt sujui maahanmenokin mutta istumisessa jäi pari kertaa seisomaan. Korjaantui, kun sanoin käskyn painokkaammin. Noissa pitää olla tarkkana ja tehdä toistoja.

Kaukoissa tehtiin ensin liikkeenohjattuna mutta takapalkka käytössä aika pitkä sarja. Kaikki vaihdot tuli tehtyä yhdellä käskyllä ja hyvällä tekniikalla mutta Sunny kääntyi vähän sivuttain ja piippaus lisääntyi, mitä pidemmälle mentiin. Sitten Tiltun vinkistä kokeiltiin sellaista, että Sunny oli ympäröity nameilla, yksi edessä, yksi kummallakin sivulla ja yksi takana. Tehtiin vain yksi seisomaannousu ja siitä vapautus ja ai että oli hieno :D Kaikki jalat tismalleen paikallaan eikä minkäänlaista ääntä lähtenyt. Treeniohjeet jatkoon: Tekniikka on hyvä (kunhan muistaa vahvistaa) pitkältäkin matkalta (10-15 m). On hyvä palkata paljon yhdestä noususta mutta toisaalta pitää tehdä kestävyyttäkin, kun kerran piippaaminen voimistuu n. kolmannen vaihdon jälkeen. Ruokakuppitreeniä vähemmäksi (kiihdyttää ja piippaaminen menee ihan mahdottomaksi) ja enemmän noita neljän namin treenejä.

Ruutua ei tehty voi-luokan tapaan ollenkaan, koska halusin saada vinkit, miten aloittaa evl:ään tähtäävä ruudun hakeminen koiran sivulta. Samallahan tää vahvistaa ruutuun menemistä vaikeistakin kulmista (esim. lintujen jahtaamisen jälkeen... :D) Matka oli ihan lyhyt mutta Sunny haki aina vähän matkaa ja pysähtyi kysymään, kun ei tajuu. Lopulta löysi kuitenkin aina keskikohdan. Mun pitää muistaa osoittaa kädellä ruutua eli vähän sivuviistoon musta katsottuna, ei suoraan sivulle. Ja sitten vauhtia tohon esim. sillä, että heitän samalla kädellä lelun perään. Täytyy aina muistaa, että kyllä se vanhakin koira oppii uusia temppuja mutta hitaammin! Koska pitää kaikessa puuttua piippaamiseen, totesin Sunnyn piippaavan silloin, kun mä kävelen kaaviota. Tiltu imitoi Sunnyn ilmettä niin osuvasti, että oli pakko nauraa! :D Eli tähän vaihtelevuutta (koira pysyy hereillä ruudussa eikä piippaa tylsistymistä) ja toisaalta kaavionkävelyä ihan ruudun vieressä palkkaillen välillä (odottamisesta itsestään tulee palkitsevaa).

Lyytin treeneissä tehtiin seuraamisen käännöksiä, luoksetuloa, kaukoja ja hyppyä. Käännökset tehtiin ihan paikallaan mutta ekaa kertaa Lyyti haki itse perusasentoa noissa! Ennen on pitänyt aina auttaa namilla. Ei tietenkään joka kerta ollut ihan nappiin mutta tosi hienosti tarjoili. Vasemmalle käännökset (namilla) tein paikallaan niin tiukasti, että Lyyti siirsi suunnilleen vain etujalkoja - tämä ois parempi tehdä vähän isommin.

Kaukoja tehtiin namin kanssa mutta pystyin itse seisomaan. Maahanmenoissa pitää olla tarkka, että se menee hissinä (taaksepäin) eikä heittäydy sillä paikalla. Yllättäen istumiset on sille vaikeimpia tajuta ;-) Luoksetulot tehtiin niin, että jätin Lyytin istumaan mutta Hanna piti kiinni. Ekalla kerralla tuli ihan kivasti mutta ei täysiä ja hidasti vielä lopussa. Luulen, että sitä on alkanut lenkillä vähän ahdistaa, kun luoksetuloista tulee aina namipalkka Sunnyn kytätessä vierestä. Ois varmaan parempi palkata lelulla, tulis enemmän vauhtia ja Sunny ei häiritsisi. Tokalla kerralla heitin lelun taakseni, edelleen oli suunnilleen sama vauhti. Kolmannella kerralla seisoin vain aluksi kohti koiraa ja muutaman metrin jälkeen sanoin jes, käännyin ja aloin heiluttaa lelua. Johan tuli vauhtia. Huomaa, että nää treenit on jääneet tekemättä, kun Lyytin kanssa treenaan yleensä yksin enkä viitsisi aina jättää sitä odottamaan pitkän matkan päähän, kun se aina heikentää tota paikallaodottamista.

Hyppyä tehtiin kahdella laudalla, ensin vaan mentiin siitä yli, sitten kutsuin. Siitä sitten siirryttiin lähetykseen. Ensin heitin käskyn kanssa yhdessä lelun, joka ei tosin oo niin mielenkiintoinen maatessaan kuolleena maassa. Sen jälkeen sanoin ensin hyppy, Lyyti ei reagoinut, sanoin uudestaan ja se nousi jo lähteäkseen, jolloin heitin lelun. Viimeinen kerta menikin ihan pelleilyksi, Lyyti esitti kymmenen maahanmenoa sivulta esteen edessä ja sanoi välillä "viuh", kun ei lelua tullut. Lopulta saatiin onnistuminen ilman alkuperusasentoa ja siihen sitten jätettiin.