Viime keskiviikon treenien aiheena olivat erilaiset kulmat, piirros alla. Lähtö oli pöydältä, josta lähetettiin koira poispäin 180 asteen hypyille. Putkella piti taas (kuuluisasti) luottaa koiraan, jotta ehti estää koiraa menemästä pituudelle. Kaikki valssasivat esteiden takana eli pituuden puolella. Näiden kahden hypyn jälkeen oli tiukka paikka kääntö renkaalle. Sen jälkeen piti lähteä etenemään ja isot hypyt olivat 90 asteen kulmissa toisiinsa nähden. Lopussa saikin sitten painella menemään :) Itsenäisenä oli keppikulmia ja A-putki-ansaa, taas kerran.

Pipsa oli aikaisemmissa treeneissä sanonut poispäin lähettämisen (1-2) olevan tosi vaikeaa. Penni ehtikin kerran mennä hyppyjen välistä putkeen ja muuta mukavaa. Oikea vienti sille oli suoraan pöydältä aidan yli, ilman mitään vekkejä tai muita kommervenkkejä - vekityshän vain vei koiran linjan ihan väärään suuntaan. Pipsa sai myös 3-4-väliä paljon pienemmäksi pysymällä itse ihan siivekkeen vieressä. Penni ehti myös kerran mennä pituuden 5-6-välissä mutta teki se myös superpieniä kurveja, kun vain käänsi.

Arvo piti rimat ylhäällä, vaikka tiukissa käännöksissä ne on yleensä putoilleet :) Muurin palikka putosi pari kertaa, pituuden viimeinen palikka kaatui kerran. Ei sillä niissäkään ponnistusongelmia ollut, hyppäsi vaan hassusta paikasta / kulmasta. Itse käännökset menivät ihan hyvin, tosin 5-6 välin käännös meni monta kertaa vähän liian pitkäksi.

Vilma ei yhtäkkiä kestänytkään Lotan liikaa edistämistä putkella vaan tuli ohi. Tämä korjattiin yhdellä askeleella putkelle päin. Käännökset oli Vilmalla jälleen tosi hyvät, mutta Lotta esitti taas selkä kumarassa juoksemista, mikä häiritsi Vilmaa sekä renkaalla että muurilla. Kumarteleminen on turhaa nöyristelyä, se ei todellakaan kannata. Selkä suorassa pääsee paljon kovempaa, nih :D Vilmalla ja Lotalla onkin eka kisa edessä lauantaina, tsemppiä sinne!

Tuula epäröi vähän aitojen takana valssaamista 180 asteen kulmissa mutta sitten kun Tuula teki näin, koko homma voisi kuvata fraasilla "kuin tanssi" :) Molempien meno oli sujuvaa ja nättiä, mitään ongelmia ei näkynytkään. Rengas meni taas kuin tyhjää vaan ja Tuula sanoi, ettei enää edes jännitä sitä. Ope on tosi ylppis! Loppusuoralla molemmat esitti pitkillä askelilla juoksua, mistä puhuttiin muutama viikko sitten. Ja johan löytyi vauhtia.

Viivi oli oikein lennokkaalla tuulella, mutta oikeat esteet löytyivät silti. 5-6-väliä hiottiinkin sitten oikein kunnolla, kun Viivi tuli niin vauhdilla putkesta, ettei meinannut saada pientä kurvia aikaiseksi millään. Tähän kiinnitetään sitten lisää huomiota, ajoitustreeni on jo suunnitelmissa ;)  Myös Saara ja Viivi starttaavat lauantaina, tsemppiä heillekin!

Kaiken kaikkiaan kaikilla meni taas tosi hienosti, toivottavasti fiiliksetkin oli yhtä hyvät. Koska sitähän agility on. Ei virheettömiä ratoja eikä sadasosien tuijottelua, vaan hyvää fiilistä, radalla koiran kanssa.