Lyytin juoksut saatiin kunnialla päätökseen, joten se pääsi viime maanantaina agitreeneihin. Helena oli tehnyt meille hienon radan, mutta en jaksa nyt laittaa sitä tähän. Olin vähän odottavalla kannalla katsomassa, olisko Lyyti rauhallisempi ja herkempi kuten viime juoksun jälkeen. Ja kyllä se vähän on, huomaa arkielämässäkin. Mutta on se onneksi iloinen :)

Agitreenien huomiot: jennytys toimii sikahyvin, sylikäännös on mulle ihan tolkuttoman vaikea, Lyyti otti häiriöitä taas muista koirista aika paljon (hidasti esteillä, jotka oli kohti muita koiria) eikä hakenut putkia kovin hyvin. Muuten oli kyllä ihan jees, varsinkin alussa oli tosi innokas ja kiskoi lelua hyvin. Eli nyt niitä lyhyitä treenejä! Myöskin keinua arkaili taas (tehtiin isolta pöydältä maahan), joten täytyy olla nyt vähän varovainen tuon kanssa, ettei pääse säikähtämään.

Kotona Lyytin kanssa on tehty jumppia, temppuja, kaukoja ja tunnaria. Kaukoissa on tehty kaikkia vaihtoja ja aika hyvin pysyy takajalat paikallaan. Teen siis ihan edestä ja namilla. Tunnarissa naksutan oman merkkaamisesta, toimii hyvin koska Lyyti ei sisällä ota kapuloita suuhun. Ulkona kyllä ottais.

Tänään käytiin molempien kanssa Viikissä vähän treenailemassa. Sunny aloitti seuraamisilla possunkorvalla. Ei ollut ihan innokkaimmillaan mutta sen sijaan oli täysin, siis täysin vaiti! Sitten harjoiteltiin ensin erikseen down-maahanmenoja. Luoksetuloa tehtiin ekan kerran kahdella kupilla, kun totesin, että pysäytyksille täytyy tehdä jotain. Ensin pari kertaa vapautus alussa makaamisesta, sitten läpijuoksu, sitten seisominen. Sen jälkeen ennakoi seisomista, sanoin ettei kelpaa ja tehtiin uudestaan läpijuoksu. Siitä sitten erinäisiä toistoja, pysäytykset oli tosi hyviä ja kerran tän jälkeen ennakoi, muuten tuli hyvin loppuun asti. Sitten syyniin maahanmenot ja ehkä ratkaisin viime viikonlopun ongelman. Mun pitää sanoa käsky hyvällä ääntämyksellä :D Eli kun sanoin [daun], niin Sunny meni hienosti maahan. Mutta kokeessa karjaisin [drrrräun] ja sitähän vanha koira ei ymmärrä! :D Lopuksi tehtiin vielä noudon loppuasentoja ja kaksi tunnaria, joissa haisteli vähän levottomasti, vähän koski vääriä mutta ei nostellut eli ihan hyvin piti pään kasassa.

Lyytikäinenkin pääsi pitkästä aikaa treenaamaan muualla kuin kotona. Se teki sivulletuloja (välillä oikein hienoja, välillä paikka missä sattuu), nopeita maahanmenoja (oli tosi hienoja kun sai ideasta kiinni), i-m-i-kakeja (super!), eteenmenoa (lelu kulman takana), luoksetuloa ja seuraamista. Luoksetulossa tehtiin erikseen alussa odottamista, jossa pysyi 10-15 metrin etäisyyden hyvin, ja tulemista. Kerran otin sivulle asti, se oli mahtava. Tähän asti olin palkannut lelulla mutta sitten totesin, että seuraaminen menee paljon paremmin namin kuin lelun kanssa. Tää on tosi yllättävää, yleensä tuntuu että kaikki menee paremmin lelulla. Mutta nyt lelulla Lyyti katteli minne sattui mutta namilla oli tosi kauniissa kontaktissa. Täytyy nyt tarkkailla tätä. Pentu oli kivan innokas koko ajan ja kun Sunny odotti jäähdyttelylenkkiä, niin mä maltoin lopettaa ajoissa.