Tällä viikolla poikettiin totutusta ja treenattiin A-L:n ja poikien kanssa Tuomarinkylässä lappalaisten vapaamuotoisissa treeneissä. Ja olihan kunnon häiriötreenit: paikalla oli (kai) kuusi muuta koiraa, vinttikoiraradalla oli kisat ja kentälle ajoi koko ajan lisää autoja. Oli oikein hyvä nähdä, ettei koirat juurikaan välittäneet häiriötekijöistä.

Sunnyn kanssa aloitettiin taas ruudulla, ekaa kertaa vieraalla kentällä. Ja vitsit, taas juoksi määrätietoisesti ja varmasti joka kerta. Mä en edelleenkään voi käsittää, kuinka nopeasti se tuon oppi. Kerran käskin maahan, tällä kertaa ilman lisäapuja ja sekin meni mukavasti. Sitten tehtiin liikkeestä maahanmenoa. Ekalla toistolla palkkasin heti maahanmenosta, toka toisto kisanomainen. Tokalla meni pikkuisen hitaammin maahan, muuten hyvä liike.

Seuraamista tehtiin kanssa jonkinmoinen pätkä, palkkasin kai kerran välissä käännöksestä. Joku täyskäännöksistä oli aika löysä, muuten ihan jees. Kontakti pysyi hyvin hälinästä huolimatta. Seuraavana liikkeestä seisominen, jonka oletin Sunnyn unohtaneen, kun nyt on treenattu oikeastaan vain istumista. Mutta ei, hyvin näytti muistavan - vain yksi toisto meni istumiseksi. Kerran tehtiin tämäkin kokeenomaisesti, ei liikutellut jalkoja, kun kiersin takaa, oikein hyvä.

Tuli otettua ehkä vähän liian paljon kaikenlaista, kun luoksetulo ja nouto oli vähän niin ja näin. Luoksetulossa kyllä laukkasi joka kerta mutta pysähdykset oli aika onnettomia. TAAS mä heitin lihapullaa liian korkealta! Pitäisi nyt oikeasti keskittyä noihin luoksetuloihin, että kutsun tarpeeksi iloisella äänellä ja heitän lihapullaa koiran tasolle. Enhän voi vaatia koiralta, jos en itse tee oikein. Noudossa taas laukkasi kapulalle hyvin mutta palautti taas ravilla, vikalla saalisheitolla palauttikin laukalla - mutta sitten perusasennot oli ties missä. Lopuksi tehtiin vielä kaukot, 2,5 metriä ja i-m-i. Istumiset olivat vähän lysyjä, mutta nousi kuitenkin ekasta käskystä, joten ihan ok. Kotipihalla päästiin tällä viikolla 3,5 metriin.

Tässä välissä Uula teki hommansa ja sitten otettiin vielä paikkamakuu vieraiden koirien välissä, 3,5 min ja piilossa. Hyvin makasi eikä piippaillutkaan. Ennen lähtöä vielä pari toistoa juoksuntarkistuksesta Arwo- ja Kaiku-porojen omistajien kanssa, ensin Pian kanssa nami taskussa, sitten Vesan kanssa nami kädessä. Kummassakaan ei _mitään_ ongelmaa. Ensi vuonna täytynee jo harkita äijätuomareiden kokeita, jos nyt ei tule yllättäviä takapakkeja.