Eilen talvikauden koulutusryhmästäni neljä ohjaajaa kävi katselemassa keväällä kuvattuja videoita. Ope oli tietenkin niin nerokas, että hukkasi DVD:n, jossa viimeiset radat oli... :/ Lahopää mikä lahopää. Mukavaa oli ja kaikki toivottavasti saivat jotain irti. Sunnykin käyttäytyi ihan nätisti, alkuhaukkujen jälkeen rauhoittui.

Santeri on ollut oikea kleptomaani viime päivinä. Torstaina unohdettiin melkein kokonainen Digestive-keksipaketti pöydälle, kun lähdettiin tallille ja sen sisältö päätyi pienen porokoiran mahaan. Lauantaina äiti ojensi isotädille viinirypäletertun, jonka Sunny sieppasi matkalla - HAM. Illalla kun katsottiin lätkää, mulla oli puolikas omppu matalalla tuolilla sohvan vieressä. Sunny käveli muina miehinä ohi ja haukkasi ompun kokonaan suuhunsa. Ja eilen kun olin saanut kaikki tarjottavat pöydälle, se hyppäsi etutassut pöytää vasten kurkistelemaan. Lisäksi perjantai-iltana äidin ystävä Helena oli meillä käymässä ja istui juuri keittiön sohvalla. Sunny tuli lenkiltä ja innostui Helenan nähdessään niin paljon, että loikkasi sohvalle vauhdilla ja spontaanisti kuin tekisi sitä joka päivä. Sohvallehan se aina hyppää yksin ollessaan varastelemaan pöydältä, mutta tähän mennessä ei ole IKINÄ tehnyt sitä ihmisten nähden. Sai kyllä aika PAHAT torut siitä mutta lopulta makasi keittiön ovella hieman kapinallisen näköisenä, että tiedä häntä.

Tokorintamalla ei ole tapahtunut mitään, ei olla edes kotona treenattu. Ainoastaan ruokakupilla ollaan välillä tehty kaukoja edelleen puolesta metristä. Tänään ensimmäistä kertaa aikoihin se nousi oikein loikkaamalla maasta istumaan, vapautin siitä heti syömään. Toivottavasti ei ollut sattumaa ;)

Eilen käytiin Ojangossa tokokisoja katsomassa. Koe oli rajoittamaton, joten koiria ja häiriötä riitti. Ei kuitenkaan tehty mitään liikkeitä mutta juoksuntarkistusta sen sijaan. Ensin Emmin kanssa kaksi kertaa, ei ongelmaa. Välihuomautus: valtavasti onnea Emmille ja Saralle TVA-arvosta!!! Toiset ne ei pääse edes kehään asti :D Sitten vein Sunnyn autoon ja myöhemmin tehtiin vielä Sepi-labbiksen omistajan Liinan kanssa. Tilanne oli melko autenttinen eli Sunny ei nähnyt, kun sovin Liinan kanssa, Liina seisoi "kehän" reunalla ja ympärillä oli paljon hälinää. Ekalla kerralla pidin namia hanskani "läpän" alla eli Sunny ei nähnyt sitä. Tokalla kerralla mulla oli luu takataskussa, en näyttänyt sitä Sunnylle, mutta sanoin: "mennään treenaamaan koskemista. sit saat luun" ja se kyllä ymmärsi. Eli tällä kerralla ei ollut mitään kädessä eikä edes näkösällä ja hienosti meni. Jes :)

Viikon luvut: Esseitä jäljellä 14 sivua 74:stä ja juoksuntarkistuksia tehty 71 19 eri ihmisen kanssa.