Edellisessä kirjoituksessa raapustelin pohdintaa Lyytin treenaamisesta. Nyt tuntuu siltä, että yhtäkkiä on harpattu eteenpäin.

Maanantaina mentiin taas Konalaan, tarkoituksena katsoa taas Hau openia. Ensin kuitenkin käveltiin kauemmas nurtsikentälle ottamaan vähän treeniä - automuuttujan poistaminen yhtälöstä ;) Eli ajettiin autolla Purinan parkkikselle, sitten käveltiin 10-15 minuuttia ruohokentälle, Lyyti kiinni ja Sunny treenaamaan.

Sunnyn kanssa aloitettiin kahdella liikkeestä istumisella ilman vartaloapuja, hienoja oli. tehtiin enimmäkseen ruutua, ehkä 4 kertaa lätkän kanssa ja 2 kertaa ilman. Ei nähnyt, kun rakensin ruudun, mutta aurinko osui lätkään jotenkin niin, että heijastus näkyi ainakin mun silmään. Hienosti meni joka kerta! Sitten taivaalle ilmestyi jännityksen paikka eli kaksi kuumailmapalloa. Sunny on nuorena pelännyt niitä tosi paljon, viime vuosina lähinnä rähjännyt. Mutta se on tosiaan saattanut rähjätä tauotta niin kauan kuin pallo on näkyvissä. Tänä kesänä oon vihdoin saanut sen ärähtämällä hiljenemään ja se on pystynyt kävelemään ja syömään namiakin, vaikka palloja on taivaalla. No, maanantaina se tietenkin alkoi huudella palloille MUTTA lopetti kun käskin ja pystyi tekemään seuraamistakin! Sen verran otti kierroksia, että liikkeet oli aika sutjakkaita ja piippitehosteet oli päällä mutta jos se ei vielä vuosi sitten edes pystynyt syömään tai olemaan hiljaa, niin aika pitkällä ollaan! Ei sitten tehty paljon enempää.

Sitten Lyyti pääsi hommiin. Päästin sen vapaaksi, kun hihnakin tuntuu häiritsevän aika usein. Ja kylläpä oli taitava pikkukoira! Ei tehty mitään ihmeellistä, sivulletuloja, kontaktia, luoksetuloa ja vähän odottamista mutta ihan yhtä hyvin teki ja leikki kuin torstainakin, ihanaa :) Tämän jälkeen mentiin vielä katsomaan Hau openia ja aikansa muita koiria kohti temmottuaan Lyyti totesi, että elämä on julmaa mutta emännällähän oli namia :D Eli selvästi alkaa tottua koirahälinäänkin.

Tänään käytiin Lyytin kanssa Viikissä lappalaisten vapaamuotoisissa treeneissä, jossa oli kolme lapinkoiraa meidän lisäksi. Aluksi vain palkkailin kontaktin tarjoamisesta, sitten tehtiin ohituksia kauempana ja vähän leikittiin. Sitten laitoin Lyytin kiinni, kun menin avustamaan muita luoksepäästävyydessä. Sen jälkeen otettiin vielä neljä luoksetuloa, joista kaikista lelupalkka. Heini piti valjaista kiinni. Ekat kolme kertaa mä juoksin karkuun ja kutsuin juostessani. Ekalla kerralla Lyytillä kesti hetki ennen kuin se tajusi, että saa tulla :D Mutta kun lähti, niin tuli kyllä täysillä. Viimeisellä kerralla käännyin koiraa kohti, kutsuin ja pysyin paikoillani, kunnes se oli 2-3 metrin päässä, sitten heitin lelun.  Tosi hyvä, ei hidastunut ollenkaan, vaikka olin paikoillani.

Paluumatkalla mun piti käydä kaupassa. Palatessani autossa odotti yllätys - pentu oli nukahtanut autuaasti :D Ihanaa kun autoilu on vihdoin alkanut helpottaa eikä tarvitse enää hermoilla, oksentaako se kahden kilometrin kohdalla...