Tiistaina alkoi tiistain tokoryhmän treenit, suunnilleen joka toinen viikko lämpimässä hallissa. Oli kyllä luksusta, ulkona oli satanut ja myrskynnyt kaatamalla ja oli säkkipimeää. Itse en ollut kyllä mitenkään vireessä, kun tuli taas vähän kiire. Unohdin niin Sunnyn lelun kuin ruoankin, onneksi namit muistin. Matkalla melkein ajoin yhden kolarin ja lisäksi vedin järvenkokoiseen lätäkköön 80 km/h, meni hienosti auton hallinta hetkeksi. Eipä Sunnykaan ollut parhaassa vireessä, mutta eipä sitä voi vaatiakaan, jos ohjaaja on ihan pihalla.

Paikalla oli Janina & Zuli sekä Anna-Liisa & Kiara, molemmat nuoria valkkarineitejä. Tänään ei ollut vielä Korreja, mutta Janina koulutti samalla kun treenasi. Sunnyn kanssa aloitettiin pienillä seuraamispätkillä. Ei mitään suunniteltua, kunhan hömppäiltiin. Ihan kivasti meni, varsinkin paikallaankäännökset oli tosi suoria, mutta seinän lähellä Sunnya ahdisti ja siinä kontakti katkesi. Palkkailin sitä sitten vähän vain seinän lähellä kontaktista, parani siitä.

Paikallamakuussa kokeilin ensimmäistä kertaa sitä, että lähden ulos hallista. Ensin menin agilitypöydän taakse piiloon joksikin aikaa, sitten kävin ulkona (n. 10s), palasin palkkaamaan ja sitten menin vielä puoleksi minuutiksi ulos. Ekalla kerralla Sunny oli ollut hämmästyneen näköinen mutta ei noussut, piipannut tms, tokalla kerralla oli jo ihan rauhallinen. Hyödyllinen treeni, eipähän tarvitse panikoida, jos joskus kisoissa tarvii häipyä hallista.

Ruutua tehtiin kanssa, keltaiset pöntöt, rajanauhana kehänauhaa eli erilainen ruutu kuin se, millä ollaan aiemmin treenattu. Muutamaan viikkoon ei tosin olla tehty ollenkaan ruutua. Hyvin Sunny haki katseellaan ruudun ja juoksi sinne mutta jäi aina reunaan. Parani toistojen myötä. Ei kyllä juossut mitenkään täysillä mutta ihan reipasta laukkaa ja suoraan. Viimeisellä kerralla vein sinne vielä lätkän vahvistukseksi.

Lopuksi vielä tunaria Janinan avustuksella. Ensin piilotin vain oman hiekkaan, löytyi nopeasti eikä hiekkaelementti enää haitannut. Sitten Janina otti kapulansa mukaan, ensin mun oli reunimmaisena ja kaksi väärää n. 30 cm päässä eli lähempänä kuin ikinä. Sunny toi oikean ihan suvereenisti, ei kyllä haistellut vaan meni suoraan omalle ja nappasi sen. Seuraavalla kerralla oma laitettiin väärien väliin (tässä vaiheessa alkoi mun sydän vähän hakata :D). Sunny nappasi taas suoraan oman suuhun mutta sitten katsoi viereistä, että tossa ois toinenkin tällainen ja harkitsi toisenkin ottamista suuhun. Sain paniikkireaktion ja hihkaisin Sunnyn nimeä, jolloin se toi oman mulle. Huh, pääsin palkkaamaan tästä. Viimeiseksi tehtiin kokeilumielessä laudalla, johon väärät oli naulattu. Sunny meni taas omalle, otti sen suuhun ja katsoi viereistä kapulaa inhoten :D Huh huh, vähän kyllä oli sydämestä ottava treeni mutta kaikki toistot loppujen lopuksi onnistui.

Sunny ei ole vielä kertaakaan haistellut vääriä kapuloita. Näyttää siltä, että se tajuaisi hommasta, kun tuo suvereenisti omaa, mutta onko se lopulta vain sattumaa...? Kotona treenatessa ei ole kiinnittänyt mitään huomiota vääriin paitsi yhden kerran, jolloin ei heti löytänyt omaa ja bongasi väärät. Tällöinkään en malttanut olla hiljaa ja kutsuin luokseni. Uudella lähetyksellä ja muilla toistoilla etsi vain omaa. Mielenkiintoiseksi käy.

Viime sunnuntain tokoon ei päästy ja hiljaiselta näyttää ensi sunnuntain varasijalta pääseminenkään. Täytyy varmaan kuitenkin heittää ajatus kisakokemuksen keräämisestä avossa (ja TK2-haaveesta) ja suunnitella keväällä voittajan korkkausta. Todella outo ajatus, kun vielä puoli vuotta sitten ei ollut yhtään tulosta. Itse ehkä tarvitsisin lisää rutiinia ja kokemusta mutta toisaalta kun joulu-tammikuussa käytännössä ei kokeita ole, pitäisi avointa "pitää yllä" helmi-maaliskuuhun asti. Ja voittajassa on kyllä niin paljon tekemistä, että treenaamista riittää ilman avoakin.